lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Jaa mee toivootam...

Runotorstai haluaa joulun alla 113. haasteessaan lämpöä. Siihen sanon: ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu... tai jotain sinne päin.

**********

Tähän päivään ei
osunut hengitettävää sanaparia

muovikuusen neonloiste
kalpea aavistus

marketin joululaulut
opittu järjestys

painetun sanan päättyessä
sanojen painottomuus alkaa

viimeisillä voimillani
kirjoitan seinäpaperiin naulan

siitä voitte ottaa takkinne
ja poistua.


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tai unohtaa ja vilustua.

Anonyymi kirjoitti...

Että tämä on hyvä taas. Jo tuo "hengitettävä sanapari" on pysäyttävä, piti hetkeksi jäädä makustelemaan mitä jatkossa tulee. Sopivasti miettivä, vihainen ja pettynyt tunnelma. (Ja joku on selvästi nuorena tenavana kuunnellut lealaveninsa.)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä minä ainakin sain tästä runosta paljonkin: minulla ei ollut tullessa mitään, ei edes takkia...

Hyvin puristettu viimeisillä voimilla!

utukka kirjoitti...

Outs Tommi, mehän emmä oo takki. Emmä ripustauru mihkään koukkuun, mainoksiin. Met teemmä oman jumalauta onnellisen hetken. Syömmä herkkuja, jos ollenkaan tiiämmä, mistä tykkäämmä, ja silleen. Saa sitä kutsua jouluksikin, jos haluaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Wahvaa symmbolikkaa.
Ohimenevää joulua ja Suosiollista,
tuoretta, juuri alkanutta uutta aurinkovuotta!