Älkää luopuko, pilatko, menettäkö...

Runotorstain 179. haaste: baari. Aika paljon on baarista kirjoitettu. Minä intouduin omaani tanskalaisen monitaiteilija Asger Jornin lyhyestä muun muassa keräilijöitä ja museoita puhuttelevasta tekstistä, jossa hän vaatii situationistien tapaan maalaamaan vanhat maalaukset uusiksi, nykyaikaistamaan, maalaamaan rohkeasti vanhojen päälle.

**********

Olkaa uudisraivaajia,
runoratsut, runoltajat, sanojen suoltajat
menkää rohkeasti metsään, laukatkaa livohkaan.

Hyllyissänne on vanhoja kirjoja, päissänne
tutuiksi palaneet sanat
mutta epätoivoon älkää vaipuko,
kiintykää muistoihinne, kääntäkää ylösalaisin,
sovittakaa sisäänne uusia hyllyjä.

Miksi hylätä laahus jos sen voi muutamalla tussin
vedolla saattaa lautahökkelin edestä tiilitalon pihaan.
Kerätkäämme rojua, lapioikaamme ja kasatkaamme
keko joka heittää varjon vanhan selkään
piirtää siihen uuden tien ja yhtä aikaa
hävittää.

Olkaa uudisraivaajia,
baarihemmot, hempukat, juomain laskijat
ottakaa edes kerran lasista kaksin käsin
ja katsokaa vaahdon karttaan: runous
on mennyttä, ylösalaisin mennyttä,
siksi ylösalaistakaa.

En halua

Runotorstain 178. haaste: eteenpäin.

**********

En halua mennä eteenpäin
en halua edistää
päättävien päiden yhteistä hyvää
en suosia suomalaista
en suosia
oikeata, vasenta, keskeistä
en ostajaa, myyjää, ojankaivajaa

en halua työskennellä
koska niin järjestys toimii
en halua ruokkia
bruttokansantuotteen kasvua
en maksaa herrojen palkankorotuksia
jotta tekisivät niin kuin on tehty aina

en halua kirjoittaa runoa kavereille
kääntää kylkeä merihevosena markkinoilla
en halua lepattaa hiililiekin harmaata leikkiä
en kieltää juoksemista sakset kädessä
en roiskia viivotin kädessä
paperille kirjaimia

annan pitkät lähipiirin aplodimyrskylle
antakaa te minulle
päättymätön postikorttimaisemien vuo
elävän mieli, lehmät laitumelle
moskovan ikävä

Tanka

Runotorstaissa halutaan tankoja. Tässä on tanko... eikun tanka.

**********

Ruohikko huokaa
jalan painon alla: voi
anna auringon
huutaa kestänhän minä
vielä sinunkin jälkeen.

Ennen - nyt

Runotorstain 132. haaste: ennen - nyt. Tämän haasteen luonnollisin ilmenemismuoto lienee muutoksen kuvaus. Sellaiseen päädyin eilisten pihahommien jälkeen minäkin.

**********

Valtasit multakasan huusit auttakaa minut alas, kukkulan kuningas. Isän selkä tarvitsee taluttajaa äidin vatsa puhuu puuskuttaa mutta et sinä odota. Määrätietoisesti tartut kottikärryä sarvista laskeudut kansan joukkoon, laupias johtaja. Kaadat kuorman kukkaa orastavaan penkkiin katsahdat laiskaa massaa kiipeät takaisin valtaistuimelle.

Kaksoisolentoniko?

Runotorstain aiheena on kaksoisolento.

**********

Mies puutarhan tarkoin rajatussa kuvassa ei
tehnyt kertojaäänen kuvailua todeksi
kaiken piti olla helppoa ja
kaikki oli helppoa

ei rikkaruohoja
ei hapsottavia pensasaitoja
ei kiroilua kun osaa valita välineensä
mutta minun pihalleni televisiokamera ei tule

Kotikaupungin naamiaiset

Runotorstain vappuhenkinen haaste: naamiaiset.

**********

Rihkamasta täytetyn torin laidalla
mereen vetävän joen kaulaa tuijottaa
kolme karvaista kebabpizzeriaa
jokainen annos enintään viisijapuoli
päivittäistavaroiden kultaisen ketjun
vesmakkaa vauhtia ja täpäriä tilanteita
tarjoutuu tukemaan vaakutuspankkilaitos
mitään säästämättä välistä vetämättä
vieressä on voinut kuivata itkunsa
halpoihin kangaspaloihin
jo vuodesta 1935
kiihtyvällä vauhdilla
joki on yrittänyt puhua
suutaan puhtaaksi

Saapuminen

Runotorstai, aiheena saapuminen.

**********

Tänne tullessani
paikka näytti toiselta
sälekaihtimien välistä
aurinko iski silmään ja äiti
ihasteli pihalla kukoistavia puita
samaan aikaan torilla
vieras täti peitti maailman
sanomalehdellä.

Viole(n)tti

Runotorstaissa lieni pääsiäisen vuoksi haastesanana violetti.


**********


Hiljainen valo
vähitellen avautuva
aavistus ametistin valheesta

sateen päättymisen ja
uudelleen alkamisen väliin
hukkuva syiden ja seurausten suhde

maksimaalinen
touhuvoima

sanojen juurien takana
loputtomiin jatkuvat
toiset juuret

Tämä on mikä

Runotorstain 126. haaste on kysymys: Mikä tämä on?


**********

Olemisessa on vaikeutensa jos ei ole paikkaa harrastaa olemista. Lehtien otsakkeet kirjojen päädyt kuvien ruudut pakottavat loppumattomiin rakennustalkoisiin. Pystyyn nousevien talojen seinissä viheltää tilapäinen tuuli ylitsevuotavan juhlan viimeinen virsi.

Et voi sille mitään

Parin viikon taun jälkeen Runotorstai astuu viikko-ohjelmaani. Tällä kertaa aiheena on Murphyn laki.

**********

Jokainen päivä tarvitsee värssynsä
yksinäisen tylsän pilkkakirveen
et voi mitään sille

jonossa takanasi tuijotetaan
toisiin suuntiin
kaivellaan uuteen asentoon
tummia taskunpohjia

asettumatonta jäistä järvenselkää
et voi sille mitään

yrität ajatella tansseja
joissa hait seinään piirrettyä tyttöä
mutta et pysty muistamaan
saitko hänet liikkeeseen
helskyikö nauru raakkuiko
seisoivatko seinät.

Murtuma

Runotorstai on tällä kertaa murtumia täynnään. Erästä vuonna 1969 suomeksi ilmestynyttä teosta lukiessani päätin pitää tauon ja kirjoittaa tähän omat murtumani. Tietenkin murtuma on paluu arkeen.

**********

Lehdestä luet mainokset
huomaat tarvitsevasi elämän

kiirehtien etenet suojatielle
törmäät järjestelmään

ennen liukuovia näet
autoilijan nyrkki on merkki

hän ei osaa käyttäytyä
sinä kääntyä takaisin

jonon liikkuessa etenet
hymyilet vieraille

kassan silmä lukee
koneen sydän piippaa

sinä omistat uuden tavaran
elämän.

silirimpsis

Runotorstain vuoden ensimmäinen haaste on lausahdus: "...silirimpsis, sileä tie...". Minä sain aikaiseksi näin sileätä.

**********

Tontin rajalla roskalaari, kertakäyttöisyyden teflontoteemi. Kerran se vielä kieltäytyy syömästä mitä pakotetaan. Astut huoneeseen, tietokone siellä tekee tepposiaan, pölyttää valoon vaihtuvat värit. Niin muuttuvat kotimarkkinat, maailmanpyörä kiertää nitisten, maassa ihmisten massa.

Kettu juoksi yli järven

Tässä on arvioni Pekka Piirron runokokoelmasta Kettu juoksi yli järven (Wsoy 2008). Arvio julkaistaan tai on jo julkaistu Hämeen Sanomissa.

Miksi meillä on kiire, kiire, kiire?

Pekka Piirron (s. 1935) yhdestoista runokokoelma Kettu juoksi yli järven ihmettelee nykyihmisen kiirettä. Ihmettelyn kohde ei ole uusi, mutta ajankohtaisen aiheen johdonmukainen käsittely sekä sisällön että runojen muodon tasolla kietoo pauloihinsa antamalla mahdollisuuden ”levätä edes hetken/ kaikesta mitä tapahtuu ja useimmiten kovin äkkiä”.

Ensimmäisessä runossa tempoilun kuljettama mies levähtää ”pää käsien välissä”, kunnes taas ”jostain kaukaa kuuluvat Appassionatan myrskyt”. Viittaus Beethovenin myrskyisään pianosonaattiin johdattaa hienosti kokoelman esille lastaamaan nopeusvaateen ja yksisilmäisyyden tuomioon. Kokoelma onkin tiukka mutta ei armoton.

Aiempien kokoelmien kreikkalaisuus on taas esillä, mutta ei rasittavana pakkona, mikä on hyvä, sillä filosofisuus tihkuu Piirron lämpimässä, humoristisessa ja hiljaisessa runoudessa läpi ilman viitteitäkin. Kokeneen runoilijan syvä rintaääni rakentaa runoista rauhallisia ja keveitä, vaikka aiheen kosketus on raskas sekä yksilöllisesti että yhteisön tasolla. Sanan ja sanonnan ristiriitaisuus laajentaa runon merkityskentän ihailtavasti ja yllättävästi. ”Mihin ihmisillä on aina kiire kiire ja kiire/ hoppu ja hoppu hops hops kuin hätä olisi totta”. Piirron runoilla on kyky saada ymmärtämään jotakin enemmän, mikä ei ole aivan tavallista.

Runojen perusta on tarkoissa arkisissa havainnoissa, jotka levittäytyvät rinnastamalla tai törmäyttämällä ihminen ja luonto toisiinsa niin, että ihmisen temmellys näyttää naurettavalta ”Viisaus siellä viihtyy siellä missä/ heinäsirkat korkealle hyppii”, runon minä toteaa luontoa ylistäen Henry Thoreaun hengessä. Luonto näyttää ketun jälkineen toistuvasti olevan viisaampi kuin vauhdin ja ”näyttelemisen” yhteiskunta, jolle runoissa annetaan isän kädestä. ”Jos levottomuus taas kulkee liian kauan vieressäsi/ lyö sitä kepillä päähän pikkuinen piski se on ja laiha”.

Kokonaisuutena kokoelma on hahmoton, mutta sen voi katsoa nyt myös eduksi, sillä kiireen hallitsema aika tarvitsee myös jäsentämätöntä, kohteensa mallista kokoelmaa. Nyt tätä tukee oivaltavasti myös Piirron poetiikalle ominainen runojen poukkoilevalta tuntuva säejako ja välimerkittömyys, joka sekin liitetään kiireeseen, kun ”heittomerkkikin pelästyi pensaan taa/ muut välimerkit seurasi perässä”.

Piirron runot ovat avunhuutoja, joista on ammennettavaksi nykyajan markkinaliberalismin negatiivisiin lieveilmiöihin. Tämän päivän toden sijasta kokoelma pyytääkin lopuksi uskomaan runouteen. Näiden puhuttelevien runojen jälkeen pyyntöön myöntyminen on helppoa.

Asetelma

Pienen tauon jälkeen Runotorstai pyytää nostamaan asetelman pöydälle.

**********

ei kai paikallaan istuminen
niin vaarallista ole ettei pysähtyä voisi
vain vähän kuvittelemalla
juna halkoo kosteina kumpuavia nummia
mäkiset tiet, pensasaitojen ympäröimät
kivitalot kiertävät ja humina
puiden kauas katsovat latvukset
nykäisevät hereille
kyllä kai paikallaan juokseminen
niin vaarallista on ettei jatkaa voi
luomet raollaan taivas hieroo junan kylkiä
kädet roikkuvat pilvien välistä
vain vähän kuvittelemalla

Nuora ja tanssi

Runotorstai: suomalainen nuorallatanssi.

**********

Terveyskeskus suljetaan
sairastuminen on kielletty
nosturituotanto pysähtyy
kukaan ei halua kiivetä korkealle
kauppa kiskoo
ruokapakkauksiin varashälyttimet
ilmaisjakelussa hymyilevät
naamat turvaavat haluamansa
pääkatu muutetaan yksisuuntaiseksi
katuvalot sammutetaan
kirjastoautoon ei ole varaa
ostaa polttoainetta
ilmastopaketti jumittaa
talouden rahisevat rattaat
työntävät laiturilta
lastenrattaat rullaavat
ilman työntäjää joki virtaa
tuulen suuntaan

Sattumaako?

Runotorstain 94. haaste on sattuma.

**********

Sinut raahattiin pois pellolta, pois hiekkatien pölyävältä penkereeltä. Joku kiirehti sanomaan tuossa on nurmikko älä tallaa sitä vaan katso, tuohon on kasvava asfaltti joka pelastaa polttaa jalat kuten on tarkoitettu jotta ostaisit kengät tai mieluummin auton. Sattumaltako näin paljon kurjuutta ja kaihoa, näin paljon arkaa ahdistusta, sattumaltako kiikkeriä kalsareita ja kireitä kauluksia, hellittämättömiä hihansuita ja halaamattomia käsiä. Sattumaltako hevon paskat ja kissan viikset. Unohda mainosten selitykset ja tee pimeässä pöydässä kyhjöttävälle kaupungille palvelus, pysäytä tämä kulutuksen matalahiilihappoinen hetki, hyppää vetten päälle, juokse ja vapauta suusi sisäänpäin kääntyneen huudon hilpeys.

Pallo, inhimillistäjä

Runotorstain 93. haaste on inhimillinen tekijä.

**********

Pallo,
lajien synty
markkinat, taito, teatteri
voitto, tappio, viimeinen taistelu
lupaus meidän maallisten
pelastuksesta,
valosta.

Jo joutui armas aika

Runotorstain haaste... juuri ennen huomenna ilmestyvää uutta: "Jo joutui armas aika..."

Anna edessä kaartuvan tien soida
käske kitaroiden räkärakettien vinkua
syötä vastustajalle hikinen haara-asento
karvaan kalkin ruosteenvärinen jämä.
Ota askel eteen ja huuda nurmi taipuisaksi
kosketa pilven takana piilevää aurinkoa
hivele taivaan kuumana käyvää poskea
sen kaaren tunnet vain sinä
ja rokkenrollmelodi.

Kakkonen

Runotorstai (ja muut torstaiblogit) täyttää tässä kuussa kaksi vuotta. Niinpä haasteena on tällä kertaa kirjoittaa runo aiheesta 2.

**********

Järkemme
leikattu nurmikko
haravoimaton, sisukas
kuokan päässä
tarjotusta vastauksesta.

Näemme
tuosta alkaa valo
ja valitsemme vieraan
ollaksemme
me.

Ihminen on hieno keksintö

Tällä kertaa Runotorstain aihe, joka on jo numero 90, on ajankohtainen. Syynä on runon alla oleva kuva: blogiyhteisö BlogCatalog haastaa kaikenmaailman bloggaajat kirjoittamaan ihmisoikeuksista tänään 15.5.2008. Tarjoan runoni kekoon.

**********

Sanakirjassa
ihminen todetaan
varsin pitkälle kehittyneeksi
älylliseksi olennoksi.

Ihminen osaa
tuntea vapauden
ja alistua byrokratiaan,
uskoa itseensä
ja suureen johtajaan,
sytyttää innostuksen
ja kirjarovion,
sulkea silmänsä levätäkseen
ja ollakseen tietämätön,
tyytyä siihen mitä on
ja vaatia koko ajan lisää,
ajaa autoa
ja omia etujaan,
sanoa kauniita
ja tarkoittaa pahoja,
hypätä seivästä
ja seivästää,
heittää keihästä
ja keihästää,
ihannoida maaseutua
ja viihtyä kaupungissa,
olla vaihtoehtoinen
ja suvaitsemataon,
lukea historiasta
ja olla ottamatta opikseen,
esittää tasa-arvoista
ja sanoa ämmä ja neekeri,
tietää rajansa
ja ylittää ne kursailematta,
kasvattaa puita
ja kaataa metsiä,
suojella eläimiä
ja tuhota lajeja,
esittää pakolliset tarpeensa
ja uuden alistusohjelman,
kaivaa itselleen ojaa
ja toiselle hautaa,
lanata maan voittoisaksi
ja tökkiä pientä palloa reikään,
lentää viikoksi Intiaan
ja huolestua ilmastonmuutoksesta,
sitoa kiinni kengännauhat
ja viuhkamiinat,
pakastaa ruokansa
ja sydämensä.

Ihminen
älykäs olento
osaa
takoa rautaa
ja naapurin naamaa,
tarttua aseeseen ja kaivata
liipasimen kosketusta
vaikka eilenkään
se ei tuntunut
hyvältä.

**********