Ennen junaan astumista

Runotorstain aiheena on hassu.

**********

Asemalaituri pitkä
suora kuin lipputanko
tyttöä tanssittaa
enkä ehdi arvaamaan
juna valuu väliin
avaa takkini napit
tekee aamusta hauraan
työpäivästä välinpitämättömän.

Kuu

Runotorstain 147. haaste on kuu.

**********

Kuu iskee ikkunaan
paikallaan ihmetellyt kärpänen
herää yritykseen
kerta toisensa jälkeen hakkaa
päätään ikkunaan

tunnen naapurini
vaikka emme koskaan tervehdi
seinän takana
kuorsaavan katkonainen hengitys
pitää mielen virkeänä

kärpäsen surina hiipuu
pilvienkin takaa
kuu lävistää ikkunan
mutta en osaa sanoa vieläkö
voimaa on.

Runotorstain 140. haaste

Runotorstain haasteena on tällä kertaalyhyt katkelma (tai toteamus) Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko):

"Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja."

Vastaukseni on alla.

**********

Asetan kohdalleen kellon herättävyyden,
näen läpi unettomuuden.

Aamun intomielinen ahkeruus,
lipputangon narun rusentava hakkaavuus.
Maalattujen ikkunanpuitteiden makeus,
välittömän sateen tukeva tahdittomuus.
Kymmensormijärjestelmän kerkeä kaksisuus,
yksikätiseen kolikot karauttava mummous.
Työtuolin takapajuinen haukotuttava taipuisuus,
kahvin voipaisuuden juhlallinen kuvitelmuus.
Matelevan moottorin levollistava etenevyys,
allergikon pöydälle hyppäävän kissan ketteryys.
Kotioven ainaisen avaamisen oivaltavuus,
äkillisen mielenmaltin lavea lempeys.
Sanomalehtiotsakkeiden ponneton sankaruus,
ruohonleikkurin keinotekoinen miehekkyys.
Valtuuskunnan skeittipuistovierailun tärkeys,
vaippaan virtsaavan vanhuksen valittavuus.
Lapsen terävästi harhaileva touhukkuus,
saunassa istumisen alaston sosiaalisuus.
Nuoren käytöstapojen ylistävä kontrolloitavuus,
moottripyörän käsistä lähtemisen pelottavuus.
Maaliin kajoavan jalkapallon tiedottomuus,
nelikätisen psykiatrin kaikkiymmärtävyys.
Näkemisen estävä aaltoenerginen autius,

sohvan säiliön puoleensavetävä magneettisuus.
Katsojan ja elokuvan ehdoton eroavuus,
arkisen onnen patsasteleva päättymättömyys.
Järjestyksen sormeilema herättävyys,
katseen läpäisevä unettomuus.

Et voi sille mitään

Parin viikon taun jälkeen Runotorstai astuu viikko-ohjelmaani. Tällä kertaa aiheena on Murphyn laki.

**********

Jokainen päivä tarvitsee värssynsä
yksinäisen tylsän pilkkakirveen
et voi mitään sille

jonossa takanasi tuijotetaan
toisiin suuntiin
kaivellaan uuteen asentoon
tummia taskunpohjia

asettumatonta jäistä järvenselkää
et voi sille mitään

yrität ajatella tansseja
joissa hait seinään piirrettyä tyttöä
mutta et pysty muistamaan
saitko hänet liikkeeseen
helskyikö nauru raakkuiko
seisoivatko seinät.

Murtuma

Runotorstai on tällä kertaa murtumia täynnään. Erästä vuonna 1969 suomeksi ilmestynyttä teosta lukiessani päätin pitää tauon ja kirjoittaa tähän omat murtumani. Tietenkin murtuma on paluu arkeen.

**********

Lehdestä luet mainokset
huomaat tarvitsevasi elämän

kiirehtien etenet suojatielle
törmäät järjestelmään

ennen liukuovia näet
autoilijan nyrkki on merkki

hän ei osaa käyttäytyä
sinä kääntyä takaisin

jonon liikkuessa etenet
hymyilet vieraille

kassan silmä lukee
koneen sydän piippaa

sinä omistat uuden tavaran
elämän.

Draaman kaari ei katkea

Runotorstain aiheena on draama.

**********

Sinä lähdit ennen kuin tulit
ovi kävi nauramaan

haistatin pitkät ja lepyin

herroittelin itseäni
koska siihen oli mahdollisuus

Metsästä

Ennen huomista vielä edellinen. Runotorstain haasteena valokuva, jonka näet tästä.

**********

Vain kaksi pientä
askelta syvään metsään
ja olet poissa.
Puiden rauhan takana
tuskin pakkoa nähdä.

Moni voisi

Runotorstain haasteena on moni.

**********

Moni ei ehdi ajatella kahvin tuoksuvan moni kävelee juosten hengittää kaahaten onnistuu istumaan pöydän ääressä tekevinään moni ei tänäänkään kokenut mitään mullistavaa

Moni tottunut olemaan tyytyväinen ruuhkan pakokaasussa moni avaa kotioven moni tasaa hengityksen moni ihmettelee hiljaisuutta moni voisi itkeä moni avaa television moni saa lohtua miettii mitä tehdä kun mitään ei ole tehtävissä

Moni helpottuisi ajattelemalla kahvin tuoksua askeltamalla hitaasti hengittämällä sisään ulos nukahtamalla pöydälle tajuamalla arkisen asian ihmeelliseksi kävelemällä kotiin uutta reittiä huutamalla kotona ilonsa paikasta johon tulla nauramalla päivän sattumuksille soittamalla naapurin ovikelloa huomaamalla kaiken mahdolliseksi olemalla harva

Tästä hetkestä

Yhteiseksi hyväksi naamioidun päätöksen nojalla läheistä sokeritehdasta rummutetaan maan tasalle. Naapurin mopotuunari kaasuttelee edestakaisin umpikujaan päättyvää tietä. Kuistin ikkunassa pendolino rätisee. Vinyylillä neula hypähtää sanojen yli. Poika ei ota nukkuakseen. Isän yskä hakkaa. Moottoritielle sortuu kallio. Jossain tietokone hurisee. Jossain tietokone ei hurise. Päätöksen noja katkeaa.

Nuora ja tanssi

Runotorstai: suomalainen nuorallatanssi.

**********

Terveyskeskus suljetaan
sairastuminen on kielletty
nosturituotanto pysähtyy
kukaan ei halua kiivetä korkealle
kauppa kiskoo
ruokapakkauksiin varashälyttimet
ilmaisjakelussa hymyilevät
naamat turvaavat haluamansa
pääkatu muutetaan yksisuuntaiseksi
katuvalot sammutetaan
kirjastoautoon ei ole varaa
ostaa polttoainetta
ilmastopaketti jumittaa
talouden rahisevat rattaat
työntävät laiturilta
lastenrattaat rullaavat
ilman työntäjää joki virtaa
tuulen suuntaan

Ajatustelua

Runotorstai on ajatuksia täynnä.


**********

Aamulla ajattelen yhteistä lähtöä
työpaikkoja ja leikkipaikkoja
taloa, seiniä, lattiaa, kattoa
natisten kuljettavia portaita
ennen kuin avataan ovi ja suljetaan.
Pyörän selässä ajattelen ruumiissani
lainehtivaa vettä
veren vankkoja virtoja
repaleisia pilviä
joihin päivittäin katoamme.
Alamäen viima ajattelee
poskilla riemuiten
kuin rukiinen kitarasoolo
lapsen puurohymy aamiaispöydässä.
Tietokoneen edessä
ajattelen häntä työpaikallaan
vastaamassa puhelimeen
neuvomassa, syömässä lounasta
kääntämässä kieltä
ja höpisemässä niitä näitä
kauniilla suullaan.
Ennen kotiinlähtöä ehdin
ajatella suoraa runoa
konstailematonta lapsen naurua
kun isä on vetänyt kalsarit päähänsä.
Ylämäen hiessä ajattelen
kaipaavani kotiovea
sen takana olevaa kenkätelinettä
pönttöuunin hehkua
lapsen iloisia askeleita
häntä kertomassa miten
päivä oli mennyt.
Tätä kaikkea ajatellessani
ajattelen enkö voisi
olla onnellinen.

Myrsky

Runotorstain sadas haaste on myrsky.

*****

Ikkunan edessä levoton puu
märän tuulen piiskaana parkkiintunut kuori.
Tietä rullaavan nuoren on kuolema tai palaaminen kotiin
mikä on sama asia. Puu raapii ikkunaa
käsivaralla heiluva kuva tekee haltioituneeksi.

Anna anteeksi itsellesi

Haluat valoon
mutta kuka käskee
tyytyä siihen pöytään
mihin mahtuu
nosta kätesi ja käy
uima-altaan kulmassa
on kulmikkaampaa
ponnun päästä
hieno näköala
pohjaan maalatut
kivat aaltokuviot
nousu- ja laskuveden
kestävä baarijakkara.

Kaulaa myöten
tuijotat naapurin
iloista ikkunaa
odotat itseltäsi
hyväksyntää
jota et pysty
myöntämään
yrität kurkottaa
aurinkoon
ottaa pyyhkeen
nousta ja kietoutua
katseen lämpöön
altaaseen
antaa hukkua osien
joita et halua
pitää.

Keskeneräisyys

Runotorstai on palannut kesälomalta. Syyskauden ensimmäinen haaste on keskeneräisyys. Tässä teille keskeneräisyyttä.

*****

MONTA KILOMETRIÄ TÄÄLTÄ

Partamies raahaa poikaa hihansuusta
sade piiskaa, valo balsamoi
pieneen päähän paikan
johon ihmiset huomenna tulevat
juodakseen pullollisen verta
toisen hikeä
sinun edestäsi vuodatettu

taulumaisema
ritariratsujen kavioiden karu kopse
benediktiiniläismunkkien sepittämä muisti
nurmettuneen nupulakivitien ratkoma
nummien syli
rauhaton

koska sinä lähdit etsimään rauhaa
toteutan yksin arkipäivän
äänetöntä vallankumousta
päätän tehdä rästissä olevat työt
jotka jäävät tekemättä
koska seuraan kulkuasi
uutislähetyksistä ja sääennustuksista
ihmissuhdesarjoista
jalkapallo-ottelussa maalivahdin ilmeestä

kakki käy
kiviseinien ja kentän rajojen sisällä
säännöt yksinkertaisia, kuninkaita on yksi
samoin lakeja mutta
maailman painot ja mitat kuten sovitaan

ehkä odotat sitoutumispelkosi hellittävän
torin kangaskojussa
iäkäs rouva sanoo tähtien asennon
olevan juuri oikea, elämän muuttuvan heti
palatessasi sen luo jota rakastat
ehkä uskon ensimmäisen kerran ennustajaan

kun porraskäytävän oven takaa katsoin lähtöäsi
olisin jo silloin voinut kertoa että kaikki käy
maa ja taivas aina pari, välissä vain tuuli
kiveen kirjoitettu.

Pensseli heiluu

Täytyy maalata seinään uusi väri
voidakseen sanoa
seinän tarvitsevan uuden värin.

Kotimaisuus

Tällä kertaa Runotorstain toiveena ovat kotimaisuutta käsittelevät runot. Runon perässä on kuva, joka huokuu sekä kotimaisuutta että kotikutoisuutta. Kuvan nimi voisi olla vaikka "Isä ja poika".

**********

Tien epätasaisuus jalkapohjissa
olkalaukun pakottava paino, kevyttä
uudelleen filmatisoitua komediaa

että tätä taas

pilviverkon vääjäämätön liike
tuulen hauraat viivat
peltojen tasalatvaistavat sarat

traktori mouruaa ohi

hetkellisesti
valo siivilöi mullasta
yhteisen kertomuksen.

Poika ja traktori

Traktori rullaa räsymattopeltoa
mustunut katto toteutumaton taivas

kaikki on mahdollista sanovat ne
joille kaikki on mahdollista.

Poika kiipeää grammarin päälle
tähyilemään tiluksiaan

itäinen nurkka olisi vielä käännettävä
katto maalattava, avattava ikkunat.

Valinta ei ole mahdollinen

Runotorstai: aiheena valinnan vaikeus.

*****

Häikäiseviin risteyksiin
osoitettu käpyjä potkimaan,
vapaaehtoisesti valjastettu
keräämään risuja
toisten tarkoituksiin.
Sanomme mitä he sanoisivat,
syömme mitä he söisivät,
ajamme asioita
niin kuin he ajaisivat.
Unen päässä iho
kiinni heidän ruumiissaan
silmässä neulan silmä
jalkojen fysiikassa
vieras halu.
Tulisimmeko kuten he,
katoaisimmeko
kuten he kirkkauksiin katoavat
vai valitako uni,
tien päässä seisovat
uudet periaatteet
kävyt ja risut.

Näillä viikonloppu alkaa

Viikonloppu vaatii aina alkaakseen lähtölaukauksen. Työaika saattaa päättyä klo 15.30 tai klo 16.00 tai milloin hyvänsä, mutta vapaus palkkatyön kuristusotteesta ei yksin riitä. Tarvitaan kunnon sysäys, usein montakin. Sysäykset ovat elytystä, jotka herättävät työnsä ääressä taantuneen tai yli-innostuneen oikealle taajuudelle. Hyvää viikonloppua! Olkoon elvytyksesi toimiva.

Tämän viikonlopun käyntiin kytkeneiden biisien top 5:

1. Supergrass: I'd Like to Know (I Should Coo)
2. Pearl Jam: Given to Fly (Yield)
3. Scott Walker: Mathilde (Scott)
4. Camel: Nimrodel/The Procession/The White Rider (Mirage)
5. Kashmir: Surfing the Warm Industry (Zitilities)

Miesten hömppää

Eilen illalla katsoin taas High Fidelityn (Stephen Frears, 2000). Luulen, että kaikilla on jokin elokuva tai joitakin elokuvia, joita katsoo uudestaan ja uudestaan. Minä tartun helposti Rob Gordonin (John Cusack) musiikin ja naisten täyteiseen elämään – tai jopa kiinnityn siihen. Miksi sama asia vetoaa? Miksi en tarttuisi johonkin ennennäkemättömään?

Vaikka on mukava nähdä uutta, niin ihmisen perusominaisuuksiin kuuluu jatkuvan uutuuksien virran keskellä myös tuttuuden tarve. Tuttuus tarjoaa varman pohjan askeltaa siihen suuntaan, jossa hengitysilma soi kurkunpäässä niin kuin etukäteen olettaa. Tuttuus on pohja, jolla uuden on hyvä kasvaa. Pohjan tukevoittamiseen minä käytän muun muassa Rob Gordonin levyjen ja top 5 –listojen täyttämää arkea. Oma vaikutuksensa on sillä, miten tuo arki kerrotaan, miten se tehdään näkyväksi.

Rob omistaa levykaupan, jollaisessa voisin asua. Tai no, ainakin voisin käydä sellaisessa päivittäin. Sivukujalla oleva puoti huokuu jotakin sellaista aitoutta, joka digihässäkässä on lähes iäksi kadonnut. Kutsu sitä nostalgiaksi tai miksi haluat, mutta nykyajan kliinisestä pro tools -soundista ollaan kaukana. Samassa tuntuu siltä, että hektinen ajan juoksukin on poissa. Elämässä pitää olla rahinaa, ja Robin elämä rahisee.

Ja puhuttelu. Rob puhuttelee katsojaa suoraan tilanteessa kuin tilanteessa. Katsoja vedetään Robin intiimiin maailmaan. Esimerkiksi Rob herää aamulla naisen vierestä, kääntyy kyljelleen ja katsoo lähikuvassa kameraan kertoakseen, miten hän päätyi kyseiseen tilanteeseen. Katsojasta tehdään Robin luottoystävä eikä mikään avaimenreikään kurkisteleva voyeuristi.

High Fidelity on oikeastaan miesten hömppäelokuva, ja niin on omalla tavallaan sen pohjana oleva Nick Hornbyn romaanikin. Rob Gordonin tarina on musiikkisitaatteihin upotettua ihmissuhdehömppää, jota ei ole yritetty väkinäisesti naamioida vakavaksi ja sanomalliseksi. Siinä on vielä yksi syy, miksi High Fidelity tuntuu kotoisalta.

Ja lopuksi Robin tapaan yksi top 5 -lista... Parhaat albumien avausbiisit:

1. Rainy Day Women #12 & 35 (Bob Dylan: Blonde on Blonde)
2. Rocks Off (The Rolling Stones: Exile on Main Street)
3. Thank You for Sending Me an Angel (Talking Heads: More Songs about Buildings and Food)
4. Cinnamon Girl (Neil Young with Crazy Horse: Everybody Knows This is Nowhere)
5. Baba O'Riley (The Who: Who's Next)