En ole kirjoittanut runoa melkin kahteen kuukauteen. Sitten alkaa miettiä, osaanko vielä kirjoittaa, tiedänkö missä menevät tavurajat, missä seisovat selvästi rajattomat sanat. Eilen aloin naputtaa näppäimistöä sillä mielellä, tiedättehän, että jotakin on ihan pakko saada aikaiseksi. Edes tuhru.
Sain kirjaimia jonoilta näyttäviin asemiin ja päätin asettaa jonot näytille. Ei onnistunut, en muistanut enää blogini salasanaa. Niinkö kauan siitä on? Eilen luovuin julkaisuajatuksesta, kun olin muutamia salasanoja kokeillut. Tänään yritin uudestaan. Taisi olla noin viidestoista yritys,joka tuotti tuloksen. En tiedä, kannattiko sysiä.
Kirjakaupan kiiltävästä ikkunasta
teoria tarjoutui syliin
pysähdyin
laulavan lapsilauman marssi
häiritsi tai ainakin
ajattelin
kysyin haluanko selvittämistä
kaipaavan takkutukan vai syöttötuolin
alta imuroitavan tuntemattomuuden
vastasin kyllä.
Sain kirjaimia jonoilta näyttäviin asemiin ja päätin asettaa jonot näytille. Ei onnistunut, en muistanut enää blogini salasanaa. Niinkö kauan siitä on? Eilen luovuin julkaisuajatuksesta, kun olin muutamia salasanoja kokeillut. Tänään yritin uudestaan. Taisi olla noin viidestoista yritys,joka tuotti tuloksen. En tiedä, kannattiko sysiä.
Kirjakaupan kiiltävästä ikkunasta
teoria tarjoutui syliin
pysähdyin
laulavan lapsilauman marssi
häiritsi tai ainakin
ajattelin
kysyin haluanko selvittämistä
kaipaavan takkutukan vai syöttötuolin
alta imuroitavan tuntemattomuuden
vastasin kyllä.
1 kommentti:
Tietysti kannatti sysiä - tämähän on aivan: hellyttävä, hauska, lämmin ja niin niin isän runo. Paina se salasana nyt mieleesi ja kirjoita lisää! kaksi kuukauttahan tässä on runoja odotettukin.
Lähetä kommentti