Parin viikon taun jälkeen Runotorstai astuu viikko-ohjelmaani. Tällä kertaa aiheena on Murphyn laki.
**********
Jokainen päivä tarvitsee värssynsä
yksinäisen tylsän pilkkakirveen
et voi mitään sille
jonossa takanasi tuijotetaan
toisiin suuntiin
kaivellaan uuteen asentoon
tummia taskunpohjia
et voi sille mitään
yrität ajatella tansseja
joissa hait seinään piirrettyä tyttöä
mutta et pysty muistamaan
saitko hänet liikkeeseen
helskyikö nauru raakkuiko
seisoivatko seinät.
5 kommenttia:
Hienoja kuvia runossasi on. Seinään piirretty tyttö, esmes.
Seinään kasvanut ruusu.
Pidin, taas. Ensimmäinen säkeistö miellytti eniten, mutta kyllä tuossa viimeisessäkin on paljon mielikuvitusta kutkuttavaa.
Melankolinen sävy, mutta niin on aihekin ikävä.
Muistoja ei paljon jälkeensä ole jättänyt.
Mutta jokaiselle päivälle on värssynsä.
Oho, muistoja.Seinäruusuiksihan heitä kutsuttiin. Siis naisia joita koettiin vaikeaksi tansiessa viedä ja tanssien jälkeenkin viedä.
Lähetä kommentti