torstaina, maaliskuuta 19, 2009

Et voi sille mitään

Parin viikon taun jälkeen Runotorstai astuu viikko-ohjelmaani. Tällä kertaa aiheena on Murphyn laki.


**********

Jokainen päivä tarvitsee värssynsä
yksinäisen tylsän pilkkakirveen
et voi mitään sille

jonossa takanasi tuijotetaan
toisiin suuntiin
kaivellaan uuteen asentoon
tummia taskunpohjia

asettumatonta jäistä järvenselkää
et voi sille mitään

yrität ajatella tansseja
joissa hait seinään piirrettyä tyttöä
mutta et pysty muistamaan
saitko hänet liikkeeseen
helskyikö nauru raakkuiko
seisoivatko seinät.

5 kommenttia:

erikeeper kirjoitti...

Hienoja kuvia runossasi on. Seinään piirretty tyttö, esmes.

helanes kirjoitti...

Seinään kasvanut ruusu.

Tuima kirjoitti...

Pidin, taas. Ensimmäinen säkeistö miellytti eniten, mutta kyllä tuossa viimeisessäkin on paljon mielikuvitusta kutkuttavaa.

arleena kirjoitti...

Melankolinen sävy, mutta niin on aihekin ikävä.
Muistoja ei paljon jälkeensä ole jättänyt.
Mutta jokaiselle päivälle on värssynsä.

Jerry Lee kirjoitti...

Oho, muistoja.Seinäruusuiksihan heitä kutsuttiin. Siis naisia joita koettiin vaikeaksi tansiessa viedä ja tanssien jälkeenkin viedä.