sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009

Planeetta

Runotorstai kaipaa runollista näkemystä planeetasta. Minun "näkemykseni" vääntäytyy jonkinlaiseksi jatkoksi edellisen viikon runolle.

**********

Naapuri kasaa äkäisin liikkein levollista lunta
ikkunan iholla kiristyvän pakkasen kankea hengitys
keittiössä tiskikone puuskuttaa kuin auraa kiskova hevonen.

Sammutan valot nähdäkseni taivaallisen ihmeen
tuijotan kuuta niska jännityksestä jäykkänä
hänen jalkansa käyvät huoneeseen kuin vapaapäivä.


4 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Kukkuu - henkisä ollaan, on ollut hidasteita, ei esteitä.

Tuima kirjoitti...

Tuo viimeinen säe on aivan ihana! Mutta "tuijotan kuuta niska jännityksestä jäykkänä" töksähtää, eroaa liikaa sujuvasta tekstistä. Ekan säkeistön kuvat - varsinkin toinen säe! - ovat puhuttelevia. Levollisen lumen luominen äkäisin liikkein voisi vastakohtaisuudessaan rinnastua kuuhun ja jännityksestä jäykkään niskaan, mutta silti. Koko runon helmet ovat juuri nuo toinen ja viimeinen säe, jo niiden vuoksi kannatti kirjoittaa tämä runo (tosin nekin riittäisivät, kaiken muun voisi jättää pois :)).

tommi kirjoitti...

Tuo "jännittävä" säe töksähti minunkin mielestäni. Ja aivan totta, mainitsemasi kaksi säettä ovat ydin, jota tässä hain. Vastakohtia kasailin, mutta tuossahan se olisi: kylämä/lämmin. Kiitos. Täytynee lähettää sinulle luettavaksi koko "pinkka".

Tuima kirjoitti...

Laita tulemaan vain.