maanantaina, tammikuuta 14, 2008

And the tunnustus goes to...

Tuima jakoi minulle runoilustani You Make My Day –plakaatin. Yllättyneenä totean, että nyt blogiani lukee ainakin yksi, joka pitää runoistani. Tai ainakin jostain runostani. Tunnustus lämmittää nyt erityisesti kahdesta syystä: 1) Talo, jossa asustan, tuulettaa itse itsensä niin tehokkaasti ja innokkaasti, että toisinaan tupaan tuppaa lievähkö kylmyys. 2) Tunnustus nyt vain sattuu lämmittämään.

Suomalaisenkin olisi aika opetella ottamaan vastaan kehuja. Tämä tuli mieleeni viime lauantaina Venla-gaalaa katsoessani. Suomessa ei osata järjestää minkäänlaista televisioitavaa gaalaa. Tämän todetakseen ei tarvitse kuin katsoa läntisen naapurin tv-kanavalta vaikka gaala, jossa Börjet ja Ulrikat jakavat toisilleen palkinnot vuoden elokuvateoista. Meidänkin gaalamme saattaisivat näyttää komeilta ja hyvin järjestetyiltä ja suunnitelluilta, jos me osaisimme ottaa kiitokset vastaan. Mutta. Mutta. Kun joku tuottaja tai mikä lie tulee hakemaan palkintopystiä, hänen puheensa sisältää yhden sanan: ”Kiitos”. Se lausutaan tarkoituksena sanoa: ”Älkää nyt, en mä tätä ole ansainnut”. Papin munat ja kirkkoviinin kiherrys! Jos tuomaristo on mielestäsi antanut palkinnon väärälle henkilölle, älä ihmeessä näytä tietäväsi, kenelle pystin olisi pitänyt mennä. Hymyä huuleen, käsi nyrkkiin ja nyrkki pystyyn.

You Make My Day –plakaatin saaminen tuo myös velvollisuuksia:

"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Koska elän ihan oikeatakin elämää, niin miten nyt voisin jakaa tunnustuksen kymmenelle blogille? En mitenkään. Siksi jaankin vain viisi tunnustusta:

Kirjailijan häiriöklinikalle lienee tullut plakaatteja aiemminkin. Ihme on, jos ei ole. Ihmettelen, miten Kirsti jaksaa ja pystyy kykenemään kirjoittamaan kiinnostavasti mistä tahansa. Onneksi jaksaa.

Jurin Pulpetti tarjoaa mielenkiintoisen ikkunan pulpin maailmaan. Parasta on se, että mielipidettä ei pihdata missään välissä. Lisäksi Jurin blogia lukemalla oppii yhdestä laajasta aihealueesta sitä ja tätä, niin pieniä yksityiskohtia kuin laajempaa laveerausta.

Kaiken pelitys tarjoaa peli- ja kulutuskulttuurista hauskaa ja terävää luettavaa. Monesti olen huomannut jääneeni pohtimaan asiaa, joka luettuna tuntui minulle yhdentekevältä.

Runotorstai pitää blogini hengissä.

Ja lopuksi Tuiman Tuumailulle kirjallisuusaiheisista (ja muistakin), inspiroivista kirjoituksista. Eikä tämä ole todellakaan vastavuoroinen tunnustuspyrskähdys. Vaikka kommentoin harvoin, niin Tuiman blogissa käyn päivittäin – useammin kuin kerran.

10 kommenttia:

Juri kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Juri kirjoitti...

Kiitosta vain! Maailmassa on kyllä kymmenittäin Pulpettia parempia pulp-blogeja, jotka jopa onnistuvat pysymään asiassa eivätkä tunge joka väliin typeriä itse piirtämiään sarjakuvia.

Word up: "R.M. Fifly oli yksi niistä salanimistä, joita George Moorelyn käytti jo 1930-luvulla, 12-vuotiaana kirjoittamissaan seikkailutarinoissa."

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, että Runotorstai toimii inspiraation lähteenä. Kiitos tunnustuksesta meidän tiimiläisten puolesta.

Maria/Runotorstai

kirsti kirjoitti...

Niin kuin kauneus on katsojan silmässä, on luultavasti blogin kiinnostavuus lukijan silmässä tai kenties aivoissa. Kiitos tunnustuksesta, kätken tämän sydämeeni.

Akkapaha kirjoitti...

Ja taas pukkaa kukkaa! Miekii pistäisin jättämäs kimpun. Kasso isse Akan lokist.

Tuima kirjoitti...

Kiios kiitos, olen otettu - hauska tietää, että joku käy päivittäin vierailulla. Ja kyllä minä pidän hyvin monesta runostasi :)

tommi kirjoitti...

Juri, nyt lähdit juuri siihen, josta Venla-gaalan yhteydessä mainitsin... Sun blogisi on hyvä ja muita vastaavia adjektiiveja. Muistaakseni elokuvakeskuksen koneen selaimessakin on kirjanmerkittynä vain yksi blogi.

Kirsti, silmä silmästä, aivot aivoista ja sydän sydämestä.

Akkapaha, miehää kiitän.

Tuima, ei tässä olla ensimmäistä kertaa runoa kyydissä.

Tanja kirjoitti...

KP kiittää ja kommentoi! Blogi junnaa alivaihteella, kun yritän saada erästä toista pikku projektia jonkinlaiseen kuntoon... mutta kunhan tästä reipastun, niin tarjoilen lisää yhdentekevää (mutta jäytämään jäävää) luettavaa.

Juri kirjoitti...

Kato joo, sähän ennustit hyvin! Toisten suorittama itsereflektio, paras reflektio. Mutta siis: kiitos! (Paitsi että pitää lisätä että ne ei varmaan tiedä muita blogeja siellä elokuvakeskuksessa ja sitten ne ei lue runoja, niin sen takia ne ei lue sun blogiasi. Osaatko kuvitella Jyrkin tai Pekan lukemassa runoja? Göran Sonnevia?)

Word up: "Hän vietti joitain vuosia Perun peräkylissä juoden sikäläistä käymistuotte, qacipoa."

cascas kirjoitti...

Tässä ilmoittautuu "cascas", Tommin runojen innokas lukija!