torstaina, tammikuuta 10, 2008

Valo/varjo

Runotorstain vuoden 2008 ensimmäisenä haasteena on kuva, jossa iäkäs nainen lukee kirjaa auringon loisteessa. Ei valoa ilman varjoa ja toisin päin.

*****

Tässä on ensimmäinen riita
suhteen perusrakenteen ominaisuus
kuin meillä toiseksi viimeisenä aamuna
äänetön päänpudisteluharjoitus
jonka pois pyyhkimiseen keittiörätti ei riitä
sanoit mitä tarkoitit, olit oppinut
uusia sanoja –

aurinko käy silmiin, naapurit
näkevät kiikareillaan että rakastan sinua
tarkoittaa tänään eri asiaa
turha siirtyä varjoon
olemme olleet maassa niin kauan –

käyn taas nukkumaan yksin
mutta jo ennen aamua muistan
sinun tapasi unohtaa lehdet, lukea
runoja kahvimukista

*****


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tätä runoa lukiessa parisuhteen tunnekirjo vilistää mielen läpi. Kulmien rypistely, huumori (keittiörätin riittämättömyys) ja liikuttuminen (viimeinen säkeistö) vaihtelevat. Pidin.

Anonyymi kirjoitti...

Moni jää yksin - muistamaan tai muistamattomana.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus!

Anonyymi kirjoitti...

Sait pienen runotunnustuksen.

Katili kirjoitti...

Pidin tästä kovasti, tuo viimeinen säe varsinkin kolahti ja siitä erityisesti viimeiset sanat. Käänsivät tämän runon ylösalaisin.