Ohjaat asfaltilta hiekalle,
kierrät kitukasvuiset puut
merenranta, tiettömyys
suoristat polvesi
tyhjyys, pöly, kaktuskuumuus
ja sinä tienpäässä
joka ei wagoniasi kanna
joka ei kaasujalkaasi tunne
kasvosi taustapeilissä
jossa aika pitää sinusta huolta
pehmeäksi palaneen pien
historian höyryävän hien
mutta miksi ajoit kilometrit
sinne mistä lähdit
jotta voisit pelata
vain nälkääsi
ajatuksistasi et voi irrota
paina selkäsi nojaan
puske poljin lattiaan
vaahtopäät alaluomissa
3 kommenttia:
Huomasin, että jollain tapaa tässä jatkuu edellin postauksen kohta 20: Moottoritie on kuuma.
"wagoniasi", "pien --- hien"? Wagonit kyllä vaihtaisin ja ehkä riimitys oli tarkoitettukin pieneksi huvitukseksi. Muutaman road movien nähneenä sanoisin, että oivallisesti tavoitettu tunnelma ja kuvasto loppua myöten.
Pakenemista, sitä on matkalla olo. Aina on palattava takaisin, ainakin itsensä luo.
Hengästyttävä tunnelma.
Lähetä kommentti