tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Kauhea päivä

Syyskuun yhdestoista.
Kuulas, kauhean terrorin päivä.
Viattomien murhaamisen päivä,
edessä siintävä sormien katkaisun päivä.
Tästä päivästä runoilijat kirjoittaneet rivejä.
Tämä ymmärryksen katoamisen päivä
34 vuotta sitten.
Olkaamme hiljaa, älköömme puhuko.
Jos puhumme, sanokaamme sanat ylpeästi:
"En näe mitään syytä jäädä sivustakatsojaksi,
kun maa muuttuu kommunistiseksi
kansan vastuuttomuuden takia".
Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger vuonna 1970
kolme vuotta ennen verilöylyä,
kun Salvador Allende äänestettiin Chilen presidentiksi.
Saaritsa kirjoitti vuonna 1971 runon
Pentagon problems alussa: "Heillä on aina problems
ja he tietävät aina miten solve them".
Kiväärin ilosanoma, miekka.
Enää eivät mahdollisuuksien kitarat eivät soi,
eivät kaiu laulut.
Ja mitä saamme katsoa tänään televisiosta?
Voittajien merkit, yksipuoliset syyt
ei seurauksia.

Äänitausta:
Turun Romantiikka, "Victor Jaran sormet".

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Saaritsa ei kirjoittanut enteellisiä sanoja, vaan toteavia. Olen maininnut täällä ennenkin elokuvan 11'09''01 - September 11 (http://www.imdb.com/title/tt0328802/), 11 ohjaajan episodiekuvan, jossa päivämäärää lähestytään eri näkökulmista eri puolilta maailmaa. Mukana myös Chile ja Bosnia-Herzegovina.

Anonyymi kirjoitti...

Valitettavan usein toteavaksi tarkoitetut sanat ovat enteellisiä.

Mainitsemasi elokuva on mielenkiintoinen monine näkökulmineen. New Yorkiin sijoittuva episodi kuurosta naisesta ja miehestä jäi mieleeni parhaiten. Se muistutti, että tässä näkemisen valtaa painottavassa kulttuurissa asioita voisi yrittää kokea myös toisin.

Anonyymi kirjoitti...

Minuun taas vaikutti Bosnia-osuus. Se vaiettu ja muille näkymätön suru.