Vaimo toi työhuoneeni ikkunalaudalle juorun, totesi sen istuvan siihen hyvin. Työhuone on juoruja täynnä, sanoin. Tästä huoneesta juorut eivät ui avomerelle tai kahlaile vehnäpelloissa. Kiinnostavat juorut alkavat korvieni välissä ja jäävät sinne. Tänään juoruilen Easy Network PCI Cardin kanssa. Tänään juoruilen syksyn viikonloppukurssien kanssa. Tänään juoruilen pienten keltaisten Post-it –tarralappujen kanssa. Tänään juoruilen Rainbow’n Long Live Rock n’ Rollin kanssa. Tänään juoruilen lattialla hyörivän pojan kanssa. Tänään juoruilen Che Guevara –kantisen muistikirjani kanssa. Tänään juoruilen kuumuuteen tuijottavan Leninin rintakuvan kanssa. Tänään juoruilen vesipullon kanssa. Tänään juoruilen Charles Bukowskin, Walt Whitmanin, Barry Keith Grantin ja Luther Bissettin kanssa, jos vain saan siihen aikaa. Kanssa-sana merkitsee sitä, että juoruni eivät ole yksisuuntaisia, kuten niillä tavallisesti on tapana. Annan juorujeni kohteille mahdollisuuden, ainakin kymmenen sekuntia aikaa todeta asia toisin. Melkein aina juoruni saavat minut muuttamaan mieleni. Otatko vielä kahvia, vaimo huutaa keittiöstä. Otan, muuten juorut jäävät päähäni, eivät kulje blogiin asti.
torstaina, elokuuta 09, 2007
Juoruilua
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Vaimo tietää selvästi, miten pääsi toimii :) Kuuntelen myös juorun juttuja, ne poikennevat Bukowskin tarinoinnista.
Bukowskilla vasta juoruja ovat. Tosin monin osin hiljattain ilmestynyt valittujen runojen mittava kokoelma osoittaa, että kun hän unohtaa viinan ja nainnin, hänen runonsa ovat todella iskeviä ja teräviä.
Lähetä kommentti