torstaina, elokuuta 09, 2007

Tavarakierron tuoreus

Lomalta palannut Runotorstai pyytää 54. haasteesseen tarttumaan tuoreuteen. Tuo useimmiten positiiviseksi miellettävä määre...


*****

Mennään toteuttamaan itseämme,
ostetaan jotain hittikamaa,
maksetaan siitä liikaa.

Illalla kaupunki hymyilee
kuvin kuorrutettua tuoreuttaan,
kietoo voittajana päänsä tummaan turbaaniin.

Huoneen yllä
räpyttää helikopteri, sairaalan laskeutumisalustalla
väpäjävät valkoiset takit, päivän jäljet.

*****



6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ainahan sitä yritetään tuunata.
Onnea kouluteille!

Anonyymi kirjoitti...

Erilainen näkemys tuoreeseen kulutuksen kautta. Viimeinen säkeistö saa pohtimaan itsensä toteuttamisen keinoja uudestaan. Kun mukaan ottaa kuvan, syntyy taas toisenlainen tulkinta itsensä toteuttamisesta. Pidän tästä monitulkintaisuudesta ja tekstin jonkinlaisesta aukkoisuudesta.

Allyalias kirjoitti...

Runo ja kuva olivat jännä yhdistelmä. Sopiva sekoitus kyynistä ja positiivista. Hienoa!

Anonyymi kirjoitti...

Tuli semmoinen kuluttamisen karuselli mieleen.

SusuPetal kirjoitti...

Tehokas yhdistelmä, kuva ja sana.
Kuluttamisen tarkoitus on tuorestaa meitä saada meidät näyttämään siltä kuin olisimme eilen syntyneet, yhtä rypyttömiä, yhtä elämättömän näköisiä. Tuorekelmuisia klooneja.

Sisällä näkee eletyn elämän, ainakin se lääkäri näkee, joka suorittaa leikkauksen. Eletyn elämän ja sitä seuraavan kuoleman.

Ajakaa varovasti.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kommenteista.

Koulutiekuva ei oikeastaan liittynyt mitenkään runoon, mutta lukija sen päättää, mikä kaikki runoa kehystää. Panin kuvan mukaan, koska törmäsin siihen sattumalta Kokemäen raitilla.

Kuluttamisen karusellissa olo voi olla turvallinen: tehdään niin kuin sanotaan, ei niin että tarvitsisi ajatella.

Ja kyllä ajammevarovasti. Mutta jos vastaan tulee turha tavara, ajamme yli.