Keskiviikosta lähtien olen ollut Helsingissä opettamassa. Bloggaamiseen ja blogien lukemiseen on aikaa niukanlaisesti. Tänään ei ollut opetusta eikä ole huomennakaan, mutta maanantaina ja tiistaina taas painetaan mediatutkimuksen peruskäsitettä pöytään, kalvoon, voimapisteeseen ja ties mihin. Välipäivät vietän Järvenpäässä anoppilassa, joten tänään olikin helppo hypätä junaan ja hurauttaa Hyvinkäälle katsomaan, mitä Kynä 07 -tapahtuma tarjoaa.
Taisin enimmäkseen notkua Kultin ständin ympärillä ja jutella tuota ja tätä asiallista ja asiatonta, mutta parhaiten mieleeni jäi Teemu Hirvilammin neljännentoista runokokoelman (tai nyt runovihon) Käpylän konditoria julkistaminen. Tilaisuudessa ei ollut mitään kummempaa ja ihmeellistä, mutta se riitti, että Teemu luki uusia runojaan. Esiintymislavalla oli juontoa harrastamassa Risto Autio, se Kotikadun Hannes, jota Ilta-Sanomat kehotti joitain vuosia sitten lopettamaan viinalla läträämisen seuraavin sanoin: “Hannes, lopeta juominen”. Siis Hannes oli juonut tv-sarjassa liikaa… Mutta se siitä.
Risto-setä spiikkasi Teemun lavalle luonnehtimalla tätä “svengaavaksi runohirveksi”, ja se Teemu toden totta on. Hirvistä on toisaalla nimitetty Suomen viimeiseksi boheemiksi, kun Mellerikin siirtyi toiseen sfääriin. Lisäksi totean vielä, että Teemu on humaanimpi kuin pussillinen huuhaata lörpöttäviä “kielirunoilijoita” ja filosofioihin sotkeutuvia lyyrisiä sitruunoita. Teemu kirjoittaa elämästä niin kuin hän sen yksilöllisesti kokee. Eikä hän totta vie muuta voisikaan. Mutta hienoa on se, että hänen monet itsensä kuvauksesta lähtevät rehelliset sanat laajentuvat yleisemmiksi huomioiksi vallitsevista arvoista ja asenteista. Ja nyt on turha korjata, että eihän Teemu itsestään kirjoita vaan runon minästä. Tai voi toki korjata, mutta Teemu on useimmiten runojensa minä; hän kirjoittaa runoissaan omaa elämäkertaansa, joka ei kuitenkaan ole vain hänen. Uskoisin, että hän nauraisi, jos joku väittäisi, että hänen runoissaan puhuu joku muu kuin hän itse.
Uudessa kokoelmassaan (tai siis vihossaan) hän kommentoi joka runossa vaariksi tulemistaan. Ja kyllä, Teemusta on tämän ja edellisen kokoelman välissä tullut isoisä. Tyttären pojan nimi on sopivasti Toivo, vaikka Teemu itse ehdottikin Juhania. Vai olikohan se sittenkin runon minä, joka ehdotti?
Taisin enimmäkseen notkua Kultin ständin ympärillä ja jutella tuota ja tätä asiallista ja asiatonta, mutta parhaiten mieleeni jäi Teemu Hirvilammin neljännentoista runokokoelman (tai nyt runovihon) Käpylän konditoria julkistaminen. Tilaisuudessa ei ollut mitään kummempaa ja ihmeellistä, mutta se riitti, että Teemu luki uusia runojaan. Esiintymislavalla oli juontoa harrastamassa Risto Autio, se Kotikadun Hannes, jota Ilta-Sanomat kehotti joitain vuosia sitten lopettamaan viinalla läträämisen seuraavin sanoin: “Hannes, lopeta juominen”. Siis Hannes oli juonut tv-sarjassa liikaa… Mutta se siitä.
Risto-setä spiikkasi Teemun lavalle luonnehtimalla tätä “svengaavaksi runohirveksi”, ja se Teemu toden totta on. Hirvistä on toisaalla nimitetty Suomen viimeiseksi boheemiksi, kun Mellerikin siirtyi toiseen sfääriin. Lisäksi totean vielä, että Teemu on humaanimpi kuin pussillinen huuhaata lörpöttäviä “kielirunoilijoita” ja filosofioihin sotkeutuvia lyyrisiä sitruunoita. Teemu kirjoittaa elämästä niin kuin hän sen yksilöllisesti kokee. Eikä hän totta vie muuta voisikaan. Mutta hienoa on se, että hänen monet itsensä kuvauksesta lähtevät rehelliset sanat laajentuvat yleisemmiksi huomioiksi vallitsevista arvoista ja asenteista. Ja nyt on turha korjata, että eihän Teemu itsestään kirjoita vaan runon minästä. Tai voi toki korjata, mutta Teemu on useimmiten runojensa minä; hän kirjoittaa runoissaan omaa elämäkertaansa, joka ei kuitenkaan ole vain hänen. Uskoisin, että hän nauraisi, jos joku väittäisi, että hänen runoissaan puhuu joku muu kuin hän itse.
Uudessa kokoelmassaan (tai siis vihossaan) hän kommentoi joka runossa vaariksi tulemistaan. Ja kyllä, Teemusta on tämän ja edellisen kokoelman välissä tullut isoisä. Tyttären pojan nimi on sopivasti Toivo, vaikka Teemu itse ehdottikin Juhania. Vai olikohan se sittenkin runon minä, joka ehdotti?
10 kommenttia:
Kukapa tämän kirjoituksesi kommenteissa uskaltaisikaan pihahtaa mitään runon, tai siis, antaa oll. Mutta se mikä minua nauratti, olivat nuo filosofioihin sotkeutuneet sitruunat. Kuinka närkästynyttä ja hupaisaa, mutta silti, sitruunat? Miksi se minun korvissani viittaa naisiin? Huuhaata lörpöttävät kielirunoilijat ovat ilmeisesti miehiä?
Hirvilammesta kirjoitat kauniisti ja innostavasti.
Kuulostaapa tuo edellinen kommenttini närkästyneeltä, vaikka oikeasti kirjoituksesi ei saanut minua närkästymään. Väsyneenä ei kannattaisi kommentteja kirjoitella.
Sitruuna viittaa tässä yhteydessä keneen tahansa sukupuolesta riippumatta. Kielirunohässäköitsijät ovat useimmiten miehiä (ainakin Suomessa). mutta mukaan mahtunee naisiakin. Minkähänlainen lienee Miia Toivion esikoiskokoelma. haiskahtaa kielipelleilyltä, mutta saapa nähdä. Vielä en voi sanoa mitään.
Käsittääkseni Hirvilammi taipuu lammin...:)
Jep, Kivi-Kivin, jos on etunimi, mutta taidanpa edelleenkin taivuttaa sukunimet lampi-lammen, vaiikka väärin olisikin. Tosin en tiedä Teemu H. itse nimensä taivuttaa.
Muistaakseni hermostuu, jos kysyt hänen kuultensa, onkohan Hirvilampi täällä... heh.
No joo, ei liene ainoa kirjailija jonka nimessä sekoilen :)
Pakko sanoa vastaan: olen joskus selannut Hirvilampin (sic) runokokoelmaa enkä innostunut elämänmakuisuudesta yhtään. En innostu siitä Bukowskin enkä Tapani Kinnusen yhteydessäkään, joskin noista kahdesta Bukowski on kyllä parempi. Nämä ovat tämmöisiä subjektiivisia mieltymyskysymyksiä, enkä oikein pysty perustelemaan, mutta silti itse puhuisin mieluummin "elämänmakuhässäköitsijöistä". Hmm.. olikohan tässä merkinnässä mitään järkeä? Työinspiraatiota odotellessa tulee usein puhuttua pehmeitä.
Pakko sanoa, että Hirvilampisella ei ole mitään tekemistä Kinnusen kanssa. Kohta Tapsa kai vastaa, että onpas. Ehkä suunta on sitten juuri tämä.
Enpäs!
;-)
on täysin luonnollista että esim. Juri ei välitä Hirvilammista (meikäläisestä puhumattakaan) - olemme kiinnostuneet hyvin erilaisesta kirjallisuudesta muutenkin.
Luultavasti myös erilaisista elokuvista, naisista, miehistä, kengistä, housuista, kukkamekoista, sukkahousuista... oukei, listaa voisi jatkaa äärettömyyksiin.
Juuri tämä tekee elämästä hienoa, robotteja tehdään tehtaissa eikä kirjallisuussivustoilla.
Lempeät kesän jatkot kaikille!
Tapani Kinnunen, runoilija
,,,
Hehhee. Hyvä Tapsa, odotinkin kommenttiasi.
Maailma tosiaankin olisi hirveä paikka, jos jokainen pitäisi samoista asioista. En edes viitsi ajatella, että ainoa tarjolla oleva runous olisi vaikka nykyisin "jossain päin Suomea" niin trendikästä "kielirunoutta". Mitä ihmettä se on? Eikö kaikki runous ole kielirunoutta?
Sanookohan Juri tähän jotakin?
Lähetä kommentti