torstaina, toukokuuta 17, 2007

Seinä laiturilla

Runotorstai tarjoaa inspiraation nostajaksi valokuvan, jossa näkyy kapea laituri, jonkinlainen vesialus sekä meri. Aurinko paistaa. Laituri on mahdollisen vapauden paikka: edessä on laajaa tyhjyyttä lupaava merinäkymä. Laituri on yhtä hyvin myös eron paikka: yksi lähtee, yksi jää. Kaikki on mahdollista.

*****

Laiturin laidalla tyttö
uskaliaasti heiluvat hiukset

mies ja nouseva käsi
vilkutusta muistuttava ele

armoton aava askel
mittaamaton maaton meri

tyttö tiedustelee miehen halua
elehtiä ensi viikolla

mies kaivaa taskusta nenäliinan
laiturin pettävät liitokset

*****

5 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Toivottavasti nenäliina on valkoinen, antautuminen.

Jotenkin tästä runosta tuli vanha suomi-leffa mieleen!

Tommi kirjoitti...

Ja kun tyttö palaa, hän tokaisee ihmeissään: "Ai, tekö?" Se tairtaa olla melko yleinen vanhan suomalaisen elokuvan repliikki.

Tuima kirjoitti...

Minua jäi mietityttämään tytön "uskaliaasti liehuvat hiukset" ja miehen käden "vilkutusta muistuttava ele", jotenkin he eivät tunnu olevan samalla tunnetasolla, sitoutuneidsuuden tai halun tilassa. Jotenkin pidän tästä, siinä on vastaansanomatonta tunnelmaa. Ehkä juuri tuota Susun mainitsemaa Suomi-filmiä.

Tommi kirjoitti...

Tuima, luit väkinäiset eleet kirjoittajan tarkoitukseen sopivasti. Tunnetasolla on vaikeuksia - sekä naisen ja miehen välisellä että miehen päänsisäisellä. Niin se usin on: kaksisuuntaisella tiellä kaikki eivät noudata sääntöjä tieten tai tietämättään. Toisaalta rikkooko silloin sääntöjä, jos ei tiedä rikkovansa?

helanes kirjoitti...

Kaikki on mahdollista, mutta välttämättä ei tapahdu mitään. Muuta kuin hetken kohtaaminen.