torstaina, toukokuuta 31, 2007

Kukkasen ihanuus

Runotorstain haasteena oleva tekstikatkelma on kukantäyteinen. Siinä todetaan muun muassa seuraavasti: Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia saadakseen uutetta jota sitten hierovat ihoonsa kuin sotasaalista ja jättävät jälkeensä teurastettujen kukintojen raatoja. Ehkä tämä riittää selitykseksi, jota ei tarvitsisi antaa.


Kaduilla vikuroivat
liian suuret autot – ja sinä

juuri polveen yltävässä hameessa

hypähtelet viattomasti kuin pikkutyttö
tv-mainoksen iätön heijastus

sohvakuvitelmien värisevä trampoliini

hernekeittopäivän raakana rummuttava rankkasade

vieraan ihon kaupunkihetki yllättää
auringon hämmentämä asfaltin tanniininen tuoksu

harkittu humala, vienoon vinoon pysäköidyt pelit

tuntemattomat sormet suuntaavat peilit

hameesi helman mainoksessa kiiltävään autoon

tummennettujen lasien suojasta helppo töötätä
odottaa viatonta vilkaisua – mutta sinä

kävelet kuin et kävelisi samaa katua

ja pörssikursseista tietämätön vesi

vain virtaa sillan alle

3 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Lainaamasi katkelma ja runosi ovat hyvässä vuoropuhelussa. Viehkon kukkasen kävely ja auton tummennettujen lasien suojasta lähetetyt toiveikkaat tööttäykset muodostavat toimivan kuvan. Säe "kävelet kuin et kävelisi samaa katua" vetosi.

Tommi kirjoitti...

Kiitos. Minulla taitaa olla jonkinlainen pakko vääntää aiheesta jotakin, joka ei ole aivan... suoraa.

Tuima kirjoitti...

Sehän on yksi haasteiden ideakin. Lisäyksenä vielä, että myös "hernekeittopäivän raakana rummuttava rankkasade" on tosi hurja kuva, joka avautuu moneen suuntaan tuoksua myöten.