Runotorstaina harrastetaan tällä kertaa armon antamista. Samoin tehdään Valokuvatorstaissa. Pääsiäinen on mitä on, mutta tässä on minun ajallisesti läheisin armon kokemukseni sanoina - ja hieman kaukaisempi kuvana:
Hautojen välissä
puulaatikko painaa hauikseen
kynttilän valosta tutut nimet
ottavat osaa askelten painoon
pysähdyn kairatulle kuopalle
vailla varmuutta laatikon sisällöstä
kuiskaan muotoon sorvatulle kannelle:
tulit tänne ja lähdit äkkiä
kuin olisit tiennyt
kun kaikki ylimääräinen otetaan pois
painaa ihminen vähän.
2 kommenttia:
"kun kaikki ylimääräinen otetaan pois/ painaa ihminen vähän." Hieno lopetus hienolle runolle. Pidin runosta erittäin paljon. Yksinkertoisuus sanoo paljon ja jättää paljon tilaa ympärilleen. Myös säkeet "kynttilän valosta tutut nimet/ ottavat osaa askelten painoon" miellyttivät.
Kuva ei avautunut.
Wilhelm Tellkö siinä on poikineen?
Lähetä kommentti