keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007

Elokuvaa, kantria ja runo

Matkustan tänään Turusta Tampereelle, jossa minua odottavat elokuvajuhlat ja Tom Russell. Jos ei olisi mitään odotettavaa, en matkustaisi Tampereelle. Turkulainen ei kai voi sanoa olevansa tällaisesta matkansa suunnasta iloinen, vaikka olisikin.

Mukavia elokuvia on tiedossa. Odotan erityisesti Minna Canthin näytelmästä sovitettua Murtovarkauden (1926) säestettyä näytöstä. Paljon muutakin, paljon uudempaa nähtävääkin tietysti on. Moni varmasti ajattelee, että tuo nyt on festivaalissa vain kuriositeetti, mutta arkiston aarteet eivät ole milloinkaan pelkkiä kuriositeetteja. Ilman vanhoja ei olisi uusia. Vanha suomalainen, jonka näkeminen vastaavalla tavalla on harvinaista, kiehtoo minua. Ja kotimainen elokuva ylipäänsä. Myös Tom Russell kiehtoo. Olen tutstunut hänen musiikkiinsa vasta viime päivinä, mutta vinti on ollut nopeata. Jos pitää Johnny Cashin kantrista, Tom Russellin levyjä kannattaa alkaa etsiä.

Koska en tiedä, ehdinkö raapustaa mitään huomenna avautuvaan Runotorstaihin, esitän jo nyt runon, joka sopii kotikaupungista lähtemisen tunnelmaan:

Tämän kaupungin
poetiikka

poukkoilee seitsemällä kukkulalla

saven seassa uinuvaan

kallioon kaiverrettuja nimiä

en tunne

mutta mitä nimistä

edeltäneiden seppojen

sepittämillä sanoilla

ei paikallista puutetta korvata.

Tämän kaupungin

geometria

myötäilee ja vastustaa joen virtaa

vaivihkaa vajoaa uomaan

laineilla vääntelehtivät

vieraat venheet

mutta mitä laivoista

rantavallissa mennyttä

muistelevilla aluksilla

ei meren halu häviä.

Tämän kaupungin

iloiset illat

istuvat vetisillä parvekkeillaan

pohdiskelevat

poetiikkaa ja geometriaa

kokevat saaliittomin katiskoin

ulkopuolista voimaa

mutta mitä voimasta

kukkuloiden päitä

ei laki pudota

juomavesi lopu

ruskeasta joesta.

1 kommentti:

Tuima kirjoitti...

Hauskaa festivaalia!

Pienellä tulkinnan vapaudella runosi sopii tulevaan aiheeseen, vaikkei haastesanaa siellä ole mainittukaan - niin kuin tarvitsekaan.