Kuka tohtii sanoa kielemme kauneimman sanan? En minä. Minusta kaikki sanat ovat kauniita. Niitä me emme ole mitään. Tämä koskee myös kirosanoja ja monin paikoin erityisesti niitä. Kauneus on suhteellista. Kauniin sanan määritteleminen on aika- ja paikkasidonnaista. Lisäksi sanojen listat olisivat erilaiset, jos haettaisiin kaunismuotoisia ja kaunissisältöisiä sanoja. Sanotaan nyt Runotorstain haasteeseen kuitenkin, että ainakin puu on kaunis sana - niin muodoltaan kuin sisällöltään.
*****
Punaisena hohkavaan horisonttiin
puuttomaan metsään
vailla pelkoa rangaistuksesta
vailla toivoa pelastuksesta
vailla järkevää tekemistä
hyppään auton katolle ja pompin
täynnä tahtoa täyttää ääriään myöten
minulle jossakin asetetut tehtävät
kaikki on valmista
ikkunalaudan sateessa räpiköi pulu
tuijottaa sisälle kuivuuteen
sanaa sanomatta ulostaa ja lentää
takaisin paratiisiin.
*****
Punaisena hohkavaan horisonttiin
puuttomaan metsään
vailla pelkoa rangaistuksesta
vailla toivoa pelastuksesta
vailla järkevää tekemistä
hyppään auton katolle ja pompin
täynnä tahtoa täyttää ääriään myöten
minulle jossakin asetetut tehtävät
kaikki on valmista
ikkunalaudan sateessa räpiköi pulu
tuijottaa sisälle kuivuuteen
sanaa sanomatta ulostaa ja lentää
takaisin paratiisiin.
4 kommenttia:
Lähdin samasta ajatuksesta. Tosin jotta Päivän haikuni soveltui. Ja soveltuihan se.
Pidin. Puuton metsä on huima kuva monella tasolla.
Eipä' kukaan sitä kaikkein kauneinta vois anoa, sehän riippuu ajasta, paikasta, tilanteesta. Mikä lapsena kaunis, ei ole vanhuuden viimeisinä päivinä, kenties.
Ennen puuton metsä (aukko) oli ihme. Sitä mentiin katsomaan. Emme huomanneet puita metsästä.
Nyt me menemme katsomaan sellaista metsää jossa on puita. Emmekä huomaa metsää puilta.
Lähetä kommentti