Pojalle on pitänyt nostaa pöydälle oma näppäimistö, jotta itse voisi kirjoittaa vailla ylimääräisiä DJEKjd(&/?`LFKkjj-merkintöjä. Toistuvasti näpyttelen näppäimistöä, joka ei ole kiinni koneessa. Tietenkin huomaan näyttöruudun merkittömyyden vasta sitten, kun olen kirjoittanut jo pari virkettä. Mutta poika sentään viihtyy kirjoituspöydän ääressä. Tämä lienee eräänlaista blogikasvatusta.
Mutta sitten siihen, mitä ajattelin sanoa, ennen kuin näpytin väärää näppämistöä. Siis nyt mainontaan. Olen hieman päivitellyt ja päivittänyt Suomalaisen elokuvan festivaalin (12.-15.4.2007) sivuja. Vaikka olenkin jossain mielessä jäävi, huomasin sivujen kanssa temmeltäessäni, että festivaalista tulee tänäkin vuonna mitä mainioin.
Koska festivaalin pääteema on Mikko Niskasen tuotanto, liikutaan ohjelmiston monessa elokuvassa nuorten parissa. Niskasen 1960-luvun "nuorisotrilogian" elokuvista (Käpy selän alla, Lapualaismorsian, Asfalttilampaat) on hankala panna paremmaksi - varsinkin jos ajattelee elokuvan suhdetta tekoajan yhteiskuntaan ja kulttuurisiin virtauksiin. Niskasen tuotantoa tarkastellaan myös festivaalin kiintoisassa seminaarissa, jossa kolme tutkijaa esitelmöi Niskasen tuotannosta haluamastaan näkökulmasta. Veijo Hietala lähestyy omaelämäkerrallisesta näkökulmasta Käpyä, Pentti Stranius pohtii Moskovan elokuvakoulun vaikutusta Niskasen tuotantoon ja Sakari Toiviainen tarkastelee Niskasen nuorisokuvia.
Festivaaliohjelmiston nuorisokuvauksiin oman merkittävän lisänsä tuovat Liana Kaarinan tähdittämät elokuvat, joista varsinkin vuoden 1963 "Jengi" on tapauksena erikoinen. Sensuuri pätkäisi siitä pois melkein kuusi minuuttia, joten skandaalinkäryä haisteltiin. Elokuvan alkuperäistä nimeäkään ei hyväksytty. Ota minut nuorena tuntuu tänään vain lievästi offensiiviselta, mutta omana aikanaan tarkastamossa vedettiin herneet nenään oikein palkojen kanssa. Julisteessa nimi on kuitenkin vielä näkyvissä. Melkomoista mainosta...
Lopuksi totean vielä, että tietysti festivaalissa ollaan myös ylpeitä siitä, että Niskasen moneen elokuvaan musiikkia säveltänyt Kaj Chydenius konsertoi yhdessä poikansa Jussin kanssa festivaalilauantaina. Nostalgia-annos lienee taattu. Niin on joka vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti