Eilen päätin, että tänään kirjoitan pienen pätkän Myytinmurtajista (Mythbusters), joita katsoessa jään helposti koukkuun. Päätin kirjoittaa autoiluun - tarkemmin pikkuautoiluun - liittyvästä myytin murtamisesta.
Myytti murtui, mutta teksti jäi kirjoittamatta. Yöllä murtui myös jotakin, joka estää minua kirjoittamasta autoista. Yöllä soi puhelin, johon vaimo vastasi. Poika heräsi ihmettelemään, miksi vedin vaatteet päälle ja katosin varhaisen aamuyön tyhjyyteen.
Kun auto alkoi hyrrätä, tapailin Salvatore Quasimodon runoa, joka on melkeinpä klisee, mutta yksi hienoimmista teksteistä ikinä:
JA ÄKKIÄ ON ILTA
jokainen yksinään maan kämmenellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti