perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Hiljainen runo

Peiton alla on lämmin
hiusten alla veri kohisee
kiertää kaukaa pakolliset planeetat.
Lattia koskee jalkapohjiin
sälekaihtimien siivilöimä valo
veistää oviaukkoon perimmäiset piirteesi.
Keittiön kulmassa radio
tekee tuttuja äänenavausharjoituksia
lumi sivaltaa siivet eteiseen
lähden lentoon.

Runotorstai

6 kommenttia:

Muikku kirjoitti...

Hyvä tunnelma, tykkäsin!

allyalias kirjoitti...

Ihanan tunnelmallinen, lämmin ja kotoisa runo!

helanes kirjoitti...

Vallan harmaninen. Eikun harmoninen.

Tommi kirjoitti...

Kiitos. Suru saa aikaan hiljaista tekstiä, jossa kommenttienne mukaan on jokin onnistunut. Ehkä ponnistus teki sen.

Tuima kirjoitti...

Pidän, jotenkin kaunis teksti ja hyvä tunnelma, vaikka on vaikea sanoa mistä tunnelma syntyy. Subjektiivisesti arvioiden yksi parhaistasi tähän mennessä.

silumiini kirjoitti...

Tämä on todella kaunis ja haikea runo. Pidän paljon.