Peiton alla on lämmin
hiusten alla veri kohisee
kiertää kaukaa pakolliset planeetat.
Lattia koskee jalkapohjiin
sälekaihtimien siivilöimä valo
veistää oviaukkoon perimmäiset piirteesi.
Keittiön kulmassa radio
tekee tuttuja äänenavausharjoituksia
lumi sivaltaa siivet eteiseen
lähden lentoon.
Runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Hyvä tunnelma, tykkäsin!
Ihanan tunnelmallinen, lämmin ja kotoisa runo!
Vallan harmaninen. Eikun harmoninen.
Kiitos. Suru saa aikaan hiljaista tekstiä, jossa kommenttienne mukaan on jokin onnistunut. Ehkä ponnistus teki sen.
Pidän, jotenkin kaunis teksti ja hyvä tunnelma, vaikka on vaikea sanoa mistä tunnelma syntyy. Subjektiivisesti arvioiden yksi parhaistasi tähän mennessä.
Tämä on todella kaunis ja haikea runo. Pidän paljon.
Lähetä kommentti