Runotorstain 14. haasteena on kirjoittaa annetusta kuvasta, jonka kohde muistuttaa läheisesti perunaa. Naattia puristaa käsi. Valokuvatorstain aiheena on tällä kertaa kämmenellä. Tässä on taasen ensin runo ja sitten kuva.
*****
Hengitysilma kurkunpäässä
katusoittajan Vivaldia värisevä jousi
siinä tavaratalon kulmalla johon huomenna sataa ensi räntä
pörssikurssien ohutta odotusta täynnä
kuka piilottaisi jogurtin
kuka piilottaisi uuden tottumista vaativan vuodenaikamaun
punastuneet lehdet
näyteikkuna lupaa kolme jos maksan kaksi
mutta haluan vain tämän.
*****
6 kommenttia:
...mutta minä haluan vain tämän.
Aivan upea lopetus. Kerrassaan.
*aploodeeraa*
Olin tulossa hehkuttamaan tuota lopetusta myös. Se toimisi aivan omana runonaan, tai aforismina, tai minäikinälie. Loppuosakin runosta tomii myös; en itse millään pääse vielä syksyn tunnelmaan, ja tämä vähän avitti.
Yhdyn edellisten kommentteihin, samaa olisin kehunut ja kehun.
Pidin. "katusoittajan Vivaldia värisevä jousi// neula vanhassa vinyylissä jähmettyy syksyyn" ja "hampaissa rahisevat puhurin palat" vetosivat eniten.
Kiitos kommenteista... mutta onko syksyn tunnelmaan mukava päästä?
Riippuu päivästä ja mielialasta. Mutta syksyn tunnelmaan ei tarvitse vielä päästäkään muutamaan päivään :)
Lähetä kommentti