BOOM! viikonlopuksi

Tänään lenkki meni mönkään. Olin syönyt ja juonut liian vähän koko päivänä. Siis klassinen syy: tankkaus epäonnistui. Mielessäni elän jo syksyä, mutta lämpömittari osoittaa edelleen kesää. Yritän muistaa tämän myös ensi sunnuntaina, vaikka vettä tulisi aisan kannattamana.

Huonosta lenkistä oli toki hyötyäkin. Huomasin osaavani kuunnella itseäni. Käännyin kotiin paljon aiemmin kuin oli tarkoitus, koska tällä kertaa piti lysähtää kävelyksikin paljon ennen kuin tavallisesti. Epäonnistuminen nosti mieleen myös asioita, jotka kaivavat mieltäni. Tässä on niistä yksi:

Jos minulta olisi ennen eilistä kysytty, kuka on Eija Ailasmaa, en olisi osannut arvata mitään. Nyt sain lukea lehdestä, että hän on Sanoma Magazinen toimitusjohtaja. Eläköön, meillä on jossakin suuressa yhtiössä naisjohtaja, ajattelin, mutta huomasin nopeasti olevani väärässä.

Tämä hieno ihminen tokaisi jossakin Elinkeinoelämän valtuuskunnan tilaisuudessa, että ”nykyinen lastenhuoltojärjestelmä on liian hyvä”, koska ”naisille on tarjolla kolme vuotta turvattua poissaoloa työstä”. Siksi hän esittikin, että Suomen ”liian hyvä” kodinhoitotuki pitäisi lakkauttaa. Okei, napataan kodinhoitotuki pois, niin kaikki naiset kirmaavat työelämään. Siis mitä vit…

Mikä ihme luulee olevansa nainen, jonka mielestä naiset pitää saada synnyttämisen jälkeen mahdollisimman nopeasti takaisin elinkeinoelämän palvelukseen? Nyt täytyy todellakin kysyä, mikä hän on miehiään? En tiedä, onko hänellä lapsia, mutta jos on, niin sääliksi käy. Toisaalta, Eija-täti saisi heistä hyvää työvoimaa…

Jotta viesti ei käy pelkäksi ärsyyntyneeksi purkaukseksi, esitän vielä kaksi ”hienoa” laululyriikkakatkelmaa, jotka tulvahtivat korviini tuolla epäonnistuneella juoksutaaperruksella. Näiden myötä toivotan hyvää viikonloppua sekä iloisia lenkkejä ja kodinhoitojaksoja:

The bottom line is money,
Nobody gives a fuck.
4000 hungry children leave us per hour,
From starvation,
While billions are spent on bombs,
Creating death showers.
(System of a Down: BOOM!)

As the library was burning
and the pages kept on turning back in history.
As the doorways they were full of refugees
and lonely people staring at me
they were asking of me:
What colour is God?
What colour is God?
What colour is God?
(Fish: What Colour Is God?)