1.
Meillä kaikilla on oikeus
asua merenrannassa ja sokaistua laivasta,
astua sisään suolaisen tuulen savikkoon
ja eksyä torin kojuissa joissa tavarat
ja ihmiset yrittävät yhteistä kieltä
janone jua vaik Aurajoe vet
nälkäne syä vaik piänii kivii
menneiden vuosien
pannujauhetuissa palopuheissa
sisäänpäin kääntynyt aromi, aavistus
ennalta sovituista eduista
tiedon portailla fysiikka
kohtaa hengen lainahaarniskan
vapaal tiäteel
linnan mukaansa
mutta jännittyneet poskesi
pitävät pintansa enkä enää tiedä
lähdinkö vai palasinko,
näinkö laivan, näinkö torikojut
näinkö upottavaan saveen
rakennetut talot,
rintakehääsi vapaaksi juntatut jalkani
kivillä sanattomaksi ahdetun
nälkäisen suuni.
2.
paluu on oleva komea
sillä joka kerran on juonut
Aurajoen vettä
ei voi sitä unohtaa.
12 kommenttia:
Kuva on ajaton, väri tuo mieleen menneet ajat.
Vahva runo otsikon määrittelemästä aiheesta, todellinen turkulaisuuden ylistys olematta ylistävä.
"menneiden vuosien
pannujauhetuissa palopuheissa
sisäänpäin kääntynyt aromi, aavistus
ennalta sovituista eduista"
vaikutti eniten, samoin kursiivilla kirjatut puheeenpätkät. Runo ilmaisee minusta hyvin sen, miten kotiseutu/-paikka vaikuttaa ihmisen identiteetin muotoutumiseen. Emme ehkä itse huomaa sitä, mutta vaikutus on olemassa.
Ethän sinä sitten niin nälkäinen olekaan, kun ne kivet suuhun jäivät.
Paitsi tuo mitä Tui sanoi pidin myös
kohdasta suolaisen tuulen savikkoon .
Pitäisikö tämä lukea, ettet oikein paikasta tykännyt, vai onko se vain suomalaista melankoliaa?
Hyvä runo. Tykkäsin.
Pidin tästä, johtunee ehkä Aurajoen vedestä, jota on tullut juotua:)
Onko tuo kuvasi Irlannista? Näyttää tutulta paikalta, mutta en saa nimeä mieleen.
Kiitos kommenteista!
Aloitetaan kuvasta, joka on mieleni maisema. Kuva on otettu Lounais-Englannissa Glastoburyssa, jonne häämatkamme suuntautui viime marraskuussa. Kirjoitin matkasta jälkijättöisesti blogiin päiväkirjaa. Kuvassa näkyväkstä Tor-nimisestä paikasta löytyy jotakin tietoa otsikon "Englanti, osa 3" (22.11.2005) alta, jos kiinnostusta löytyy.
Runo ei ehkä ole Turun ylistys, vaikka toki jonkinlainen kotipaikan kunnioitus siitä saataakin välittyä. Runon tautalla on voimakas kokemukseni Arvo Turtiaisen Helsinki-runosta "Puhetta Porthanin rinteellä" (1968). Itse asiassa olen suunnitellut kirjoittavani Turkuun sijoittuvan sarjan nimeltä "Puhetta yliopiston mäellä".
Ja tosiaankin, jos on maistanut Aurajoen vettä, niin... sanoisinko... vesi maistuu paremmalta missä tahansa. No, tänään tilanne on onneksi parempi kuin koskaan aiemmin.
Tuli mieleen tuosta "Puhetta yliopiston mäeltä", oletko tutustunut blogiin taikkarin mäellä? Ei ehkä ihan Turtiaisen Helsinki-runoja vastaavia runoja, mutta vahvasti Turussa tapahtuvia.
Jep, olen tietoinen Taikkarista. Meilläpäin riittää kukkuloita.
Vetoaisikohan tämä Haavahuone-blogista löytämäni video huumorintajuusi?
http://www.youtube.com/watch?v=M2roPaSJdk0
Ajatuksena kyllä, mutta kuoron laulanta ei oikein nappaa, vaikka kai pitää laulaa huonosti, kun kyse on Lordin biisistä...
Tämä lienee niin sanotusti tapetilla, sillä sain sähköpostiini myös parilta kaverilta linkin samaan paikkaan...
Ei ne nyt niin huonosti laulaneet... Mietin onko kuoro suomalainen vai virolainen. Minuun tämä vetosi, mutta olenkin vanha mieskuorojen ystävä.
Tulkitsin heidät virolaisiksi. Ainakin se outo väliosa kuulosti viroksi lauletulta.
Lähetä kommentti