keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006

Lawrence opastaa haastamalla











Kuvan otin täältä.




Lawrence Ferlinghetti luki seuraavan tekstinsä ensimmäisen kerran ääneen seitsemänsillätoista San Franciscon High School Poetry Festivaaleilla huhtikuun kolmantena päivänä 2001. Olen suomentanut tekstin, jota ehkä runoksikin voi kutsua, kokoelmasta San Francisco Poems.
Runoilijan äännellessä ohjeitaan ensi kerran, tarkkaavaisia kuulijoita oli varmasti paikalla. Nyt kannattaa olla tarkkaavainen, jos osallistuu taas huomenna Runotorstaihin. Ja muutenkin.


HAASTEITA NUORILLE RUNOILIJOILLE


Keksi uusi kieli, jota kaikki ymmärtävät.

Kiipeä Vapauden patsas.

Tavoittele saavuttamatonta.

Suutele peiliä ja kirjoita mitä näet ja kuulet.

Tanssi susien kanssa ja laske tähdet, nekin joita et näe.

Ole naiivi ja viaton kuin olisit vasta astunut maan kamaralle (itse asiassa niinhän me olemmekin) ja olisit ihmeissäsi siitä, mihin olet tupsahtanut.

Kirjoita elävää sanomalehteä. Ole ulkoavaruudesta tullut reportteri, joka lähettää juttuja lopulliseen sulkeumaan uskovalle toimituspäällikölle, joka ei tahdo kestää kuumuutta.

Kirjoita loputonta runoa elämästäsi maapallolla ja muualla.

Lue ihmiskielen rivien välit.

Vältä nurkkakuntaisuutta, tähtää yleismaailmalliseen.

Ajattele subjektiivisesti, kirjoita objektiivisesti.

Ajattele laajoja aatoksia lyhyissä lauseissa.

Älä osallistu runokoulutukseen, mutta jos kuitenkin osallistut, älä opi ”kuinka” vaan ”mitä” (Mistä on tärkeätä kirjoittaa?)

Älä kumarra kriitikoita, jotka eivät itse ole kirjoittaneet mestariteosta.

Vastusta paljon, tottele vähemmän.

Vapauta salaa jokainen häkissä näkemäsi olento.

Kirjoita lyhyitä runoja lintujen äänellä. Tee lyriikastasi todella lyyristä. Linnunlaulu ei todellakaan ole koneiden tuotosta. Kirjoita runoillesi siivet lentää puiden latvoihin.

Taajaan lainattu William Carlos Williamsin lausahdus ”Ei ideoita vaan asioita” on ok proosassa, mutta lyriikan se tappaa, koska ”asiat” eivät elä.

Älä kaivele omaa napaasi ja luule, että löydökset ovat tärkeitä myös koko muun maailman mielestä.

Muista kaikki, älä unohda mitään.

Kirjoita rajalla, jos löydät sellaisen.

Lähde merelle tai kirjoita lähellä vettä ja souda itse omaa venettäsi.

Käy vuoropuhelua ajattelevien runoilijoiden kanssa. Heitä on vaikea löytää.

Ole toisinajattelija. ”Ensimmäinen ajatus, paras ajatus” ei ehkä johda suureen runouteen. Ensimmäinen ajatus voi olla kaikkien huonoin.

Mitä mietit? Mitä sinulla on mielessäsi? Lopeta mumina ja avaa suusi.

Älä ole niin avarakatseinen ja avoin, että aivosi tippuvat pihalle.

Kyseenalaista kaikki ja jokainen. Ole vastaan, kyseenalaista jatkuvasti todellisuus ja vallitseva tila.

Ole runoilija äläkä kulkukauppias. Älä tarjoa palveluksia, älä ole lukijoiden, kustannustoimittajien tai julkaisijoiden parittaja.

Tule ulos kaapista, siellä on pimeä.

Vedä kaihtimet ylös, avaa suljetut ikkunat, nosta kattoa, ruuvaa lukot irti ovista mutta älä hukkaa ruuveja.

Sitoudu johonkin muuhun kuin itseesi. Ole sen suhteen militantti tai hurmioitunut.

Kuusitoistavuotias runoilija on vain kuusitoistavuotias. Nelikymppinen runoilija on runoilija. Ole molempia.

Herää ja urinoi. Maailma on tulessa.

2 kommenttia:

tuulisuoja kirjoitti...

Kiitos Tommi! Aion pysyä lapsenomaisena aina, liika aikuisuus kuivettaa, muutakin kuin ihon. Hyvä käännös, upea teksti! Olen muuten vieraillut Berkeleyn campusalueen kirjaston taukotilassa, jossa ihana nuoriso nukkui massiivisissa plyysisohvilla... Siellä synnytettiin runoja - aivan varmasti!
Alla omat suosikkini:

- Ajattele subjektiivisesti, kirjoita objektiivisesti.

- Vapauta salaa jokainen häkissä näkemäsi olento.

- Muista kaikki, älä unohda mitään.

- Kirjoita rajalla, jos löydät sellaisen.

sahrami kirjoitti...

Lawrence Ferlinghetti! Käypä lukemassa http://sahrami.blogspot.com/2006/05/sattumia.html

Hyviä, hyviä ajatuksia tuossa suomennoksessasi.