torstaina, kesäkuuta 01, 2006

Minun minuuteni maaperä

Runotorstain haasteena on tällä kertaa minä/minuus ja Valokuvatorstain minun. Vastaan niihin molempiin näin:

1.

Meillä kaikilla on oikeus
asua merenrannassa ja sokaistua laivasta,
astua sisään suolaisen tuulen savikkoon
ja eksyä torin kojuissa joissa tavarat
ja ihmiset yrittävät yhteistä kieltä

janone jua vaik Aurajoe vet
nälkäne syä vaik piänii kivii

menneiden vuosien
pannujauhetuissa palopuheissa
sisäänpäin kääntynyt aromi, aavistus
ennalta sovituista eduista

tiedon portailla fysiikka
kohtaa hengen lainahaarniskan

vapaan kansan lahja
vapaal tiäteel

satamassa potkurit imaisevat
linnan mukaansa
mutta jännittyneet poskesi
pitävät pintansa enkä enää tiedä
lähdinkö vai palasinko,
näinkö laivan, näinkö torikojut
näinkö upottavaan saveen
rakennetut talot,
rintakehääsi vapaaksi juntatut jalkani
kivillä sanattomaksi ahdetun
nälkäisen suuni.













2.

Lähtekää matkoihinne
paluu on oleva komea
sillä joka kerran on juonut
Aurajoen vettä
ei voi sitä unohtaa.

12 kommenttia:

Anna Amnell kirjoitti...

Kuva on ajaton, väri tuo mieleen menneet ajat.

Anonyymi kirjoitti...

Vahva runo otsikon määrittelemästä aiheesta, todellinen turkulaisuuden ylistys olematta ylistävä.
"menneiden vuosien
pannujauhetuissa palopuheissa
sisäänpäin kääntynyt aromi, aavistus
ennalta sovituista eduista"
vaikutti eniten, samoin kursiivilla kirjatut puheeenpätkät. Runo ilmaisee minusta hyvin sen, miten kotiseutu/-paikka vaikuttaa ihmisen identiteetin muotoutumiseen. Emme ehkä itse huomaa sitä, mutta vaikutus on olemassa.

tarakini tr kirjoitti...

Ethän sinä sitten niin nälkäinen olekaan, kun ne kivet suuhun jäivät.

Paitsi tuo mitä Tui sanoi pidin myös
kohdasta suolaisen tuulen savikkoon .

Pitäisikö tämä lukea, ettet oikein paikasta tykännyt, vai onko se vain suomalaista melankoliaa?

Hyvä runo. Tykkäsin.

Anonyymi kirjoitti...

Pidin tästä, johtunee ehkä Aurajoen vedestä, jota on tullut juotua:)

Anonyymi kirjoitti...

Onko tuo kuvasi Irlannista? Näyttää tutulta paikalta, mutta en saa nimeä mieleen.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Aloitetaan kuvasta, joka on mieleni maisema. Kuva on otettu Lounais-Englannissa Glastoburyssa, jonne häämatkamme suuntautui viime marraskuussa. Kirjoitin matkasta jälkijättöisesti blogiin päiväkirjaa. Kuvassa näkyväkstä Tor-nimisestä paikasta löytyy jotakin tietoa otsikon "Englanti, osa 3" (22.11.2005) alta, jos kiinnostusta löytyy.

Runo ei ehkä ole Turun ylistys, vaikka toki jonkinlainen kotipaikan kunnioitus siitä saataakin välittyä. Runon tautalla on voimakas kokemukseni Arvo Turtiaisen Helsinki-runosta "Puhetta Porthanin rinteellä" (1968). Itse asiassa olen suunnitellut kirjoittavani Turkuun sijoittuvan sarjan nimeltä "Puhetta yliopiston mäellä".

Ja tosiaankin, jos on maistanut Aurajoen vettä, niin... sanoisinko... vesi maistuu paremmalta missä tahansa. No, tänään tilanne on onneksi parempi kuin koskaan aiemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Tuli mieleen tuosta "Puhetta yliopiston mäeltä", oletko tutustunut blogiin taikkarin mäellä? Ei ehkä ihan Turtiaisen Helsinki-runoja vastaavia runoja, mutta vahvasti Turussa tapahtuvia.

Anonyymi kirjoitti...

Jep, olen tietoinen Taikkarista. Meilläpäin riittää kukkuloita.

Anonyymi kirjoitti...

Vetoaisikohan tämä Haavahuone-blogista löytämäni video huumorintajuusi?
http://www.youtube.com/watch?v=M2roPaSJdk0

Anonyymi kirjoitti...

Ajatuksena kyllä, mutta kuoron laulanta ei oikein nappaa, vaikka kai pitää laulaa huonosti, kun kyse on Lordin biisistä...

Tämä lienee niin sanotusti tapetilla, sillä sain sähköpostiini myös parilta kaverilta linkin samaan paikkaan...

Anonyymi kirjoitti...

Ei ne nyt niin huonosti laulaneet... Mietin onko kuoro suomalainen vai virolainen. Minuun tämä vetosi, mutta olenkin vanha mieskuorojen ystävä.

Anonyymi kirjoitti...

Tulkitsin heidät virolaisiksi. Ainakin se outo väliosa kuulosti viroksi lauletulta.