Heli Laaksonen on sulattanut sydämet sulavoiksi. Hän on tehnyt sen nyt omalla runokokoelmallaan kolmannen kerran. Runoilijan suureellisen kiertueen saavuttua Hämeenlinnaan, paikallinen sanomalehti julkaisi arvioni kokoelmasta. Arvion voi halutessaan lukaista tästä.
Kun olin lähettänyt arvioni toimitukseen, sain kuittaukseksi kysymyksen, että olenko katkera, kun Laaksonen siirtyi turkulaisesta kustantamosta suureen helsinkiläiseen. Kysymystä seurasi suluissa pehmentävä heh-ilmaus, mutta kysyjä oli ainakin puolitosissaan.
Vastasin, että kokoelma voi olla hyvä kustantajasta riippumatta. Lisäksi totesin, että aloitin Laaksosen kanssa suomen kielen opinnot samaan aikaan Turun yliopistossa ja että hän on mukava tyyppi - mutta sekään ei vaikuta arviooni. Jos kriitikko on katkera tai kaveri, on aika lopettaa. Itse an ihan vielä ajatellut katkaista kyniäni.
Kun olin lähettänyt arvioni toimitukseen, sain kuittaukseksi kysymyksen, että olenko katkera, kun Laaksonen siirtyi turkulaisesta kustantamosta suureen helsinkiläiseen. Kysymystä seurasi suluissa pehmentävä heh-ilmaus, mutta kysyjä oli ainakin puolitosissaan.
Vastasin, että kokoelma voi olla hyvä kustantajasta riippumatta. Lisäksi totesin, että aloitin Laaksosen kanssa suomen kielen opinnot samaan aikaan Turun yliopistossa ja että hän on mukava tyyppi - mutta sekään ei vaikuta arviooni. Jos kriitikko on katkera tai kaveri, on aika lopettaa. Itse an ihan vielä ajatellut katkaista kyniäni.
1 kommentti:
Olisin ymmärtänyt jos kysyjä olisi ollut lounaissuomalaisesta lehdestä. Asiallinen arvosteluhan tuo oli. Arvosteltavan teoksen plussat ja miinukset mukana tasapuolisesti.
Lähetä kommentti