Koko päivän olen kuunnellut Neil Youngin protestilevyä. Luulin, että suorasukaisen protestilaulukokoelman tekeminen on mennyttä. Mutta miksi olisi, sillä protestoinnin kohteita löytyy aina.
Niilo veti Living with Warin hätäisesti. Niin kiireiset protestit on tapana toteuttaa. Biisit Niilo kirjoitti heinähattu päässään vajaassa kuukaudessa ja äänitti kuorot, trumpetit ja kaikki losangelesilaisessa studiossa vain kaksitoista tuntia kestäneessä sessiossa. Akustisvoittoisen Prairie Windin (2005) jälkeen grungen kummisetä palaa niille urille, joilla hän tarpoi Mirror Ballin (1995) aikoihin. Tuolloin Niilon ”taustabändinä” hääräilivät Pearl Jamin pojat. ”Throw Your Hatered Down” liukuu mieleeni useasti Living with Waria kuunnellessani. Ehkä syynä on lauluista, sanomisen ja runttaamisen tarpeesta huokuva aito spontaanisuus. Niilo ei ole milloinkaan ollut mikään kliininen viimeistelijä. Hänen levyissään soi ihmisten elämän maku, joka voi olla myös karhean kitkerä niin, että korvaan särähtää.
Ehkä tämän vastustuslevyn olisi voinut tehdä aikaisemminkin, vaikka kyllä näillä sanoituksilla tuulettavaa keskustelua saa aikaiseksi nytkin. Jenkkilässä vilkasta keskustelua herättäneessä laulussa ”Let’s Impeach the President” kuulijoita vaaditaan ”haastamaan presidentin oikeuteen” muun muassa siksi, että hän ”vakoilee kansalaisia näiden omissa kodeissa, rikkoo maan jokaista lakia ja urkkii kansalaisten tietokoneita ja salakuuntelee puhelimia”. Näin vaatii mies, joka muutama vuosi sitten Are You Passionate? –levyllä (2002) tarinoi lentokonekaappauksen uhreiksi joutuneiden ihmisten tuntemuksista seuraavaan tapaan laulussa ”Let’s Roll”:
“Let’s roll for Freedom
Let’s roll for Love
We’re goin’ after Satan
On the wings of a Dove
Let’s roll for Justice
Let’s roll for Truth
Let’s not let our children
Grow up fearful in their youth”
Takki on kääntynyt. Vai sanoisiko, että Niilo on peräti heittänyt takin nurkkaan ja tuulettaa paitsi poliittista keskustelua niin myös itseään. Niilo voisikin olla esimerkkinä siitä, että milloinkaan ei ole liian myöhäistä arvioida asioita uudestaan. Uutukaisen hienossa laulussa ”Shock and Awe” todetaan lopuksi:
”We had a chance to change our mind
But somehow wisdom was hard to find
We went with what we knew and now we can’t go back
But we had a chance to change our mind”
Sanat tuntuvat jonkinlaiselta helpotukselta, yhtä aikaa anteeksipyynnöltä ja anteeksiannolta: ihmiset eivät voi järkevästi toimia muuten kuin oman tietonsa mukaan, ja ajatteleva ihminen on valmis muuttamaan mielipiteitään, jos jokin uusi tiedonjyvä sellaista ehdottaa. Viime vuonna kuusikymmentä vuotta täyttänyt pappa on skarppi. Hän on mahtavassa terässä. Kaikki tässä sanomani lienee toistoa, mutta täysin toistamisen arvoista.
Living with Warin voi kuunnella kokonaisuudessaan täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti