Vaimoni mainitsi tänään, että hän oli kuullut radiosta biisin Timo Rautiaisen Sarvivuorelta. Sanoi pitäneensä biisistä. Siinä ei ollut mitään yllättävää, sillä Rautiainen Niskalaukauksineen on meidän perheessämme pyörinyt cd-soittimessa taajaan.
Alkuillasta lähdin ruokaostoksille. Nappasin hyllystä ostoskärryyn myös Sarvivuoren. Kotona sain kiitosta ajatusten lukemisesta. Levyä emme kuitenkaan kuunnelleet ennen kuin poika simahti. Niinpä taas tuli todennettua sanonta "hyvää kannattaa odottaa". Vaimo totesi saman.
Aluksi tuntuu siltä, että soololevy ei astu askeltakaan syrjään Niskalaukauksen soundista, vaikka heti ensimmäisen biisin aluksi todetaan, että "on vihdoin tullut aika lähteä eteenpäin". Aivan entisen mallista junttausta tuskin olisi jaksanut, joten onneksi luulo muuttumattomuudesta on harha. Rautiainen vetää osin vanhoilla laduilla, mutta enimmäkseen rohkeasti ladun vieressä. Näin on varsinkin sanoituksissa, vaikka tuottaja Jarkko Martikainen neljään biisin sanoja väsännyt onkin.
Mikä on ladun vieressä vetäessä, kun bändinä on joukko mahtimuusikoita. Oikeastaan kysessä on yhdenlainen suomirockin superyhtye - siitäkin huolimatta, että kannuja paukuttelee näyttelijänä paremmin tunnettu karpaasi Jussi Lampi.
Lopetan tällä kertaa toteamukseen "suosittelen".
Alkuillasta lähdin ruokaostoksille. Nappasin hyllystä ostoskärryyn myös Sarvivuoren. Kotona sain kiitosta ajatusten lukemisesta. Levyä emme kuitenkaan kuunnelleet ennen kuin poika simahti. Niinpä taas tuli todennettua sanonta "hyvää kannattaa odottaa". Vaimo totesi saman.
Aluksi tuntuu siltä, että soololevy ei astu askeltakaan syrjään Niskalaukauksen soundista, vaikka heti ensimmäisen biisin aluksi todetaan, että "on vihdoin tullut aika lähteä eteenpäin". Aivan entisen mallista junttausta tuskin olisi jaksanut, joten onneksi luulo muuttumattomuudesta on harha. Rautiainen vetää osin vanhoilla laduilla, mutta enimmäkseen rohkeasti ladun vieressä. Näin on varsinkin sanoituksissa, vaikka tuottaja Jarkko Martikainen neljään biisin sanoja väsännyt onkin.
Mikä on ladun vieressä vetäessä, kun bändinä on joukko mahtimuusikoita. Oikeastaan kysessä on yhdenlainen suomirockin superyhtye - siitäkin huolimatta, että kannuja paukuttelee näyttelijänä paremmin tunnettu karpaasi Jussi Lampi.
Lopetan tällä kertaa toteamukseen "suosittelen".
3 kommenttia:
Kiitän suosituksesta . Rautiainen ja Niskalaukaus niitä harvoja raskaan rokin edustajia, joita jaksan kuunnella.
Olepa hyvä. Kuuntelulistastasi näin, että aiemmin suosittelemani Neil Diamondin 12 Songs pyörii korvissasi. Komea levy, vai mitä? Itse asiassa se on yksi parhaita pitkään aikaan.
Diamondin levy on aivan verraton, pidän siitä kerta kerralta enemmän. Olen aika yllättynyt, koska käsitykseni Diamondista oli jotain aivan muuta. Yllättävintä on, että jopa mies laittaa sen omatoimisesti soimaan. Joten kiitos siitäkin suosituksesta!
Jos pidät Tapani Rinteestä ja Rinneradiosta, niin kannattaa tarttua SlowHillin Fennikaan. Kuntelin sen juuri ekan kerran ja se on hyvin kiinnostava.
Lähetä kommentti