maanantaina, helmikuuta 27, 2006

Situaatio


Huokaisen helpotuksesta, vaikka tällä kertaa en kokenutkaan minkäänlaista pakkoa osallistua olympialaiset-nimiseen situaatioon. Pari viikkoa sitten alkanut ja eilen loppunut hetki televisiollistettua elämää on ohi.

Olympialaiset on situaatio siksi, että se ei ole asioiden lopullinen tila.
Olympialaiset on situaatio siksi, että se on tietoisesti ja tarkasti konstruoitu.
Olympialaiset on situaatio siksi, että sen tilassa toimivien tarkoitus on kääntää valta ylösalaisin.

Mutta olympialaiset ei ole situaatio siksi, että sillä ei ole vallankumouksellista tai millään tavalla yhteiskunnallisesti uudistavaa päämäärää. Uudistavaksi voidaan toki laskea ”olympiarauha”, Torinon ja sen ympäristön tarjoama väliaikainen symbolisen sodankäynnin areena. Mutta koska jaettu voitto on harvinaisuus, symbolinen muistuttaa ikävästi todellista.

Olympialaiset ei ole situaatio myöskään siksi, että sen perustana on kaiken peittävä kuvatulva, spektaakkelin sfääri, jossa kaikki on tehty televisiokuvaa varten. Enneminkin kuin situaatio, kyseessä onkin televisiollistettu karnevaali, joka alkoi ”intohimon kipinöistä” ja perin omaperäisestä iskulauseesta ”Passion lives here”. (Tapio Suominen ja Ella Kanninen jaksoivat ansiokkaasti iskeä tuota slogania katsojien tajuntaan.)

Nyt kun televisiourheilun intohimo on taas mennyttä, voimme taas alkaa intohimoisesti sotia ihan oikeasti.

1 kommentti:

Tui kirjoitti...

Voimme myös jatkaa intohimoisesti oman elämän elämistä ilman pakottavaa tarvetta juuttua television ääreen miettimään sankuruuden eri puolia. Voimme omistautua arjen sankaruudelle omassa lähipiirissämme.