maanantaina, helmikuuta 27, 2006

Hääruno

Viime lauantaina olimme hyvien ystäviemme hääjuhlassa. Sitä edeltävänä iltana katsoin televisiosta Suomi-USA -ottelua, kun yhtäkkiä muistin, että noin viikko sitten minulta pyydettiin "runoa naiville". Viime aikoina runomuotoista tekstiä on pukannut erittäin säästeliäästi, jopa kivuliaasti. Varmaankin siksi olin sysännyt ajatuksen kirjoittamisesta mahdollisimman kauas pääni perimmäiseen kamariin.

Puhelimeni muistiin olin kuitenkin ehtinyt jossakin välissä tallentaa runoa varten viisi tai kuusi iskusanaa, joten kai olin päättänyt vastata pyyntöön. Vastaus syntyi, pusertui ja tiivistyi säkeiksi jääkiekko-ottelun ensimmäisellä erätauolla muodossa, jossa sen sitten lauantai-iltana esitin. On väärin esittää hääparille hetken huumassa kikerrettyä runoa, koska häissä ei kuitenkaan ole kyse hetken huumasta. Runo on kuitenkin tässä. Ja vielä kerran tässäkin muodossa onnea heille, joille se kuuluu.


PUOLISO AJATTELEE

Tällä asemalla meitä tuijotetaan
kuin hevosen hampaita markkinoilla
mutta kun yö tulee ja kävelemme ratapihalle -
ja tämän minä muistan aina - veturin
vauhtia lupaavan tuoksun
ja tämän ihmisen kun nousemme
vaunun hämärään.

Juna kolkuttaa, antaa sydämelle tahdin
katselemme samaan suuntaan
ohikiitävää maisemaa,
peltoja, kyliä, tasoristeyksiä,
asemia joilla voisi hypätä kyydistä
mutta minä en hyppää,
en seuraavalla asemalla enkä
sitä seuraavalla
paitsi jos tuo tuossa.

17 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Pidin tästä. Varsinkin noista asemista, joille juna pysähtyy, mutta tarvetta astua junasta pois ei ole.
Ja ajatella, niitä on ihmisiä, jotka hyppäävät junasta asemien välilläkin, täydessä vauhdissa:(

Tommi kirjoitti...

Kiitos. Esityksenikin sai aplodit. Tosin syynä saattoi olla kohteliaisuus tai nautitun alkoholin määrä.

SusuPetal kirjoitti...

Nautitun alkoholin määrä harvoin tekee hallaa esityksen suosiolle, eikä kohteliaisuuskaan ole pahitteeksi, mutta uskon, että juhlaväki tykkäsi oikeasti:)

Tui kirjoitti...

Minua taas miellytti etenkin viimeinen säe, jossa puhuja sitoutti itsensä kumppaniinsa. Yhdessä mennään eteenpäin ja yhdessä asematkin valitaan, mikäli ymmärsin oikein.

Tommi kirjoitti...

Tui, häärunossa mainitsemasi "sitouttaminen" on paikallaan. Ja juuri niin ajattelin kirjoittaessani. Siispä ymmärsit oikein, vaikka mielestäni mitään runoa ei oikein väärin voi ymmärtääkään.

Tommi kirjoitti...

Mitähän pitäisi ajatella sanamuodosta "ei oikein väärin"...?

Tui kirjoitti...

"Ei oikein väärin" on hauska lause. En ajatellut sitä mitenkään erityisesti ennen kuin mainitsit. Ja kuten sanoit, runoja ei voi ymmärtää väärin, lukija antaa runolle aina oman tulkinnan, joka voi olla aivan poikkeava runoilijan tarkoituksesta.

Katsoin muuten tänään iltapäivällä Lasse Pöysti -elokuvan Justus järjestää kaiken (1960). Oletko nähnyt? Ensimmäinen Pöysti-kohtaus toi mieleen Wallace ja Gromit -leffat, oli mainio. Pöystin Chaplin meikki ei ollut kovin kiva enkä niistä muistakaan Chape-viittauksista välittänyt, vaikka joissain eleissä hieman samaa olikin.

Tui kirjoitti...

Tuomas Nevanlinna muuten käänsi Roald Dahlin Isoon kilttiin jättiin mainion kysmyksen "Olenko oikeassa vai vasemmassa?" Vertautuu hieman tuohon kielileikkiisi.

Tommi kirjoitti...

Justus järjestää kaiken on mainio elokuva. Sen perusta on muuten tv:ssä. Justus oli Mainos-TV:n viihteen ensimmäisiä vetonauloja. Ja sketsiviihdettähän Justuksen järjestelytkin ovat...

Toisaalta elokuvan vetonaula voisikin olla Elina Salo. Ainakin Elina on.

Tui kirjoitti...

Kyllä Tarmo Manni ja hannes Häyrinenkin olivat minusta hyviä. Lastumäkikin meni. Birgitta Ulssonia en ole elokuvissa tainnut juuri nähdäkään. En tiennyt tuota leffan taustaa. Kiitos tiedosta. Elokuvassa viehätti myös vanha rakkauteni, eli vanhan Helsingin kuvaus.

Tommi kirjoitti...

Oikeassa olet. Häyrinen on koomikko vailla vertaa. Koomikoista ehdoton suosikkini on kuitenkin Uuno Laakso. Hänen ei tarvitse kuin näyttäytyä kuvassa, niin jo alkaa naurattaa. Melkein sama tosin tapahtuu Hanneksen kohdalla - varsinkin elokuvassa "Radio tulee hulluksi". Aika kreisiä kamaa.

Tui kirjoitti...

Uuno Llasolla on joviaali silmän pilke, Katu peilin takana -leffan Jalle-setä on mainio. Elokuva on yksi kotimaisista suosikeistani.

Radio tulee hulluksi on mulle vieras, Radio tekee murron taas ei. Mutta Häyrisen parhaita rooleja on Asessorin naishuolien pääosa. Leffahan on silkkaa slapstickia. Mutta sitäkään en ole löytänyt DVD:nä...

Tommi kirjoitti...

Radio tulee hulluksi on ikään kuin jatko-osa elokuvalle Radio tekee murron. Sen on tuottanut Teuvo Tulio, joka kielsi kaikkien elokuviensa esittämisen elinaikanaan. Kun han muutama vuosi sitten kuoli, elokuva saatiin Suomalaisen elokuvan festivaaliin. Se on kyllä hirveätä kohellusta. Hanneksen esittämä Toivo Teräsvuori joutuu epähuomiossa mielisairaalaan jne.

Katu peilin takana on tosiaankin mukava elokuva. Minulle sen tähti on Eeva-Kaarina Volanen. Hän on lyömätön jokaisessa elokuvaroolissaan. Varsinkin Ruma Elsa on, miten sen nyt miehekkäästi sanoisi , ihana.

Tui kirjoitti...

Eeva-Kaarina Volanen ja ELina Salo ovat minusta oikeastaan suomalaisen valkokankaan ihastuttavimpia näyttelijöitä, heissä on jatain äärettömän viehkoa yhdistettynä rautaiseen osaamiseen. Salo on vakuuttanut vanhempanakin. Ansa Ikonen on vähän pliisu ja nuremmat vetoavat eri tavalla. En tiedä mistä se johtuu, mutta vanhempia tähtiä katsoo hieman erilailla kuin nykynäyttelijöitä. Ja uskallan kyllä sanoa, että Tauno Palo on ylivertaisen karismaattinen kehen tahansa suomalaiseen elokuvanäyttelijään verrattuna. Ja aika moneen ulkamaalaiseen myös.

Tui kirjoitti...

Volasen ja Salon seuraan kuuluu tietysti vielä toinen Elina, eli Pohjanpää. Samat syyt.

Tommi kirjoitti...

Näistä voisi veistää vaikka jonkinlaisen listan. Kärkipäässä olisi Volasen kanssa ehdottomasti ainakin Tuulikki Paananen ja Helana Kara. Ansa ei oikein ole koskaan onnistunut saamaan ansaan minuakaan.

Tui kirjoitti...

Odotan kiinnostuneena mahdollisesa listaasi tai kirjoitustasi. Kara on upea, Paanasen nimi on tuuttu, mutta juuri nyt en osaa sijoittaa häntä mihinkään.