Laulava aktionsankari

Laulavia elokuvanäyttelijöitä on paljon. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että näyttelijä laulaa. Eikä siinä mitään niin kauan kun laulut lurautetaan suihkussa tai jossain muussa yksityisessä nurkkauksessa. (Haluamatta syrjiä ketään, kirjoitan tässä vain miesnäyttelijöistä.)

Sääntö taitaa kuitenkin olla myös se, että näyttelijä ei laula yksikseen vaan levyttää. Syitä siihen, että näyttelijä alkaa hengittää mikrofonin kautta, voi olla useita. Idealistisin on se, että näyttelijän täytyy tehdä niin, koska hän vain on niin hyvä laulaja. Tämä pitää varmasti joissain yhteyksissä paikkansa. Äärimmäinen vastakkainen näkemys taas toteaa, että näyttelijöiden tulisi pitää turpansa kiinni, jotta ihmisten korvat saisivat rauhan, sillä ainoa syy levyttämiseen on kuitenkin rahan ryövääminen tyhmiltä asiakkailta. Tämä näkemys pitää valitettavan usein paikkansa.

Ääripäiden väliin mahtuu varmasti useita erilaisia selityksiä. Jokainen päättäköön itse, miten kukakin on levytyssopimuksensa saanut. Suomalaisista Olavi Virta ja Tapio Rautavaara ovat näyttelemiseen nähden ensisijassa laulajia. Siis suosittu laulaja voidaan myös vetää valkokankaalle. Ero siirtymisen suunnassa on kuitenkin siinä, että elokuvaan siirtyvältä laulajalta edellytetään enemmän taitoja molemmissa lajeissa kuin elokuvasta laululavalle ja levyttämään siirtyvältä. Esimerkiksi laulaja Tapio Rautavaara osaa näytellä, mutta hänen etunimikaimansa näyttelijä Tapio Liinoja ei välttämättä osaa laulaa. Liinojan lisäksi nykynäyttelijöistämme levyttäneitä ovat ainakin Pirkka-Pekka Petelius, Pertti Koivula, Tapani Perttu ja Taneli Makelä.

Ulkomaalaisista Frank Sinatra menee samaan kastiin Virran ja Rautavaaran kanssa. Hän on ensiksi laulaja ja vasta sitten näyttelijä, vaikka onkin ollut monissa erinomaisissa elokuvarooleissa. Nuoremmista näyttelijälaulajista tulee mieleen Miami Vicen aktionsankari Don Johnson, jonka Heartbeatista (1987) jotkut silloiset ystäväni pitivät oikeasti. Minä en pitänyt, vaikka ystävieni tavoin pari kesää kävelinkin purjehduskengissä ilman sukkia. Myös Bruce Willis, toinen aktionsankari, levytti vuonna 1987. Hän kähisi ja höpötti läpi The Driftersin mainion ”Under the Boardwalkin”.

Toimintasankaruus ja laulaminen sointuvat kauniisti yhteen. Mikä olisikaan hienompaa kuin nähdä aktionsankarien murahtelevan rivissä jotakin alun perin kaunista melodiaa. Minä ainakin haluaisin nähdä (kuulemisesta en tiedä) Donin ja Brucen rinnalla myös Vinin, Jean-Clauden, Sylvesterin ja Arnoldin, jonka laulamista myös Tui kaipaili edellisen postini kommenttilaatikossa.