keskiviikkona, helmikuuta 08, 2006

Laulava aktionsankari


Laulavia elokuvanäyttelijöitä on paljon. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että näyttelijä laulaa. Eikä siinä mitään niin kauan kun laulut lurautetaan suihkussa tai jossain muussa yksityisessä nurkkauksessa. (Haluamatta syrjiä ketään, kirjoitan tässä vain miesnäyttelijöistä.)

Sääntö taitaa kuitenkin olla myös se, että näyttelijä ei laula yksikseen vaan levyttää. Syitä siihen, että näyttelijä alkaa hengittää mikrofonin kautta, voi olla useita. Idealistisin on se, että näyttelijän täytyy tehdä niin, koska hän vain on niin hyvä laulaja. Tämä pitää varmasti joissain yhteyksissä paikkansa. Äärimmäinen vastakkainen näkemys taas toteaa, että näyttelijöiden tulisi pitää turpansa kiinni, jotta ihmisten korvat saisivat rauhan, sillä ainoa syy levyttämiseen on kuitenkin rahan ryövääminen tyhmiltä asiakkailta. Tämä näkemys pitää valitettavan usein paikkansa.

Ääripäiden väliin mahtuu varmasti useita erilaisia selityksiä. Jokainen päättäköön itse, miten kukakin on levytyssopimuksensa saanut. Suomalaisista Olavi Virta ja Tapio Rautavaara ovat näyttelemiseen nähden ensisijassa laulajia. Siis suosittu laulaja voidaan myös vetää valkokankaalle. Ero siirtymisen suunnassa on kuitenkin siinä, että elokuvaan siirtyvältä laulajalta edellytetään enemmän taitoja molemmissa lajeissa kuin elokuvasta laululavalle ja levyttämään siirtyvältä. Esimerkiksi laulaja Tapio Rautavaara osaa näytellä, mutta hänen etunimikaimansa näyttelijä Tapio Liinoja ei välttämättä osaa laulaa. Liinojan lisäksi nykynäyttelijöistämme levyttäneitä ovat ainakin Pirkka-Pekka Petelius, Pertti Koivula, Tapani Perttu ja Taneli Makelä.

Ulkomaalaisista Frank Sinatra menee samaan kastiin Virran ja Rautavaaran kanssa. Hän on ensiksi laulaja ja vasta sitten näyttelijä, vaikka onkin ollut monissa erinomaisissa elokuvarooleissa. Nuoremmista näyttelijälaulajista tulee mieleen Miami Vicen aktionsankari Don Johnson, jonka Heartbeatista (1987) jotkut silloiset ystäväni pitivät oikeasti. Minä en pitänyt, vaikka ystävieni tavoin pari kesää kävelinkin purjehduskengissä ilman sukkia. Myös Bruce Willis, toinen aktionsankari, levytti vuonna 1987. Hän kähisi ja höpötti läpi The Driftersin mainion ”Under the Boardwalkin”.

Toimintasankaruus ja laulaminen sointuvat kauniisti yhteen. Mikä olisikaan hienompaa kuin nähdä aktionsankarien murahtelevan rivissä jotakin alun perin kaunista melodiaa. Minä ainakin haluaisin nähdä (kuulemisesta en tiedä) Donin ja Brucen rinnalla myös Vinin, Jean-Clauden, Sylvesterin ja Arnoldin, jonka laulamista myös Tui kaipaili edellisen postini kommenttilaatikossa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Piti oikein kaivaa esille se levy, josta kirjoitin aikaisemmin eli The great screen lovers.

Monet entisajan filmitähdet, miehet, aloittivat song and dance-man-tyyppeinä; näyttelijän oli osattava kaikkea, laulaa, stepata, näytellä, ratsastaa...muistaakseni olen nähnyt elokuvan, jossa Clark Gable on tanssinopettaja.
Ja naisfilmitähtien ponnahduslautahan oli irtautuminen chorus linesta.
Siis, vanhoina, vanhoina aikoina.

Mutta tähän levyyn: sieltä löytyy laulut(tai jonkinlaista vastaavaa) Jack Nicholsonilta, Tyrone Powerilta, Robert Mitchumilta, Clark Gablelta(laulaa Puttin' on the Ritz), Tony Curtisilta, James Stewartilta, Cary Grantilta, Rock Hudsonilta, Marlon Brandolta, Robert Wagnerilta. Myös James Cagney laulaa, mutta sehän ei ole uutinen, koska hän aloitti musikaaleissa, vikkeläjalkainen steppaaja, ennen kuin siirtyi gansteriksi :)

Olen ihan varma, että joskus saamme sen levyn, jossa Iso-Arska ja Sylvester lurauttavat jotain, jota emme ehkä olisikaan halunneet kuulla.

Anonyymi kirjoitti...

Ööh, en kyllä varsinaisesti kaipaa Arskan laulantaa enkä sen elokuviakaan, toisaalta. Mutta silti, ajatus on mielenkiintoinen. Voisit myydä sen Kalifornian kuvernöörille hyväntekeväisyystarkoitukseen. Mutta Don on ehkä jo hiukan passé, mutta ehkä Harrison Ford voisi olla mahdollinen. Ja Keanu Reevesillä taitaa olla bändikin jo valmiina.

Tuo SusuPetalin mainitsema levy kyllä pitäisi kaivaa jostain esiin. Clark ja Puttin´on the Ritz... Eikös muuten Sinatra voittanut Oscrinin jostain roolistaan? Sivuosapatsaan tai jotain?

Anonyymi kirjoitti...

Muistin oikein. Sinatra voitti sivuosa-Oscarin 1953 elokuvasta From Here to Eternity - eikä tainnut laulaa mitään siinä leffassa, jos oikein muistan. Oli aika erilainen rooli kuin monet Sinatran muut, luulisin.

Tommi kirjoitti...

Sinatrasta on kirjoitettu varmasti hyllymetreittäin, mutta jos Frank kiinnostaa, suosittelen lukemaan Peter Hamillin teoksen "Miksi Sinatra on tärkeä". Se on mukava pieni kirja, joka ei keskity vain Frankiin vaan ennemminkin kulttuuriseen ilmiöön nimeltä FS.

Ja kyllä, SusuPetalin mainitsema levy on mitä kiinnostavin. Olisin erityisen kiinnostunut kuuleman Brandon laulamista. Minkäköhän ikäsiä näyttelijät ovat olleet äänityshetkellä? Brando kiinnostaisi varsinkin "Ilmestyskirjaamaisena" laulajana...

Anonyymi kirjoitti...

Tein varauksen tuosta Sinatra-kirjasta. Sinatraa kuuntelen sujuvasti (menee juomattavasti paremmin kuin T. Jones), joten hauskaa jos löytyy asiallinen kirja. Juoruiluun perustuvat elämäkerrat eivät kauheasti innosta. Kiitän taas.

Selailin hieman kirjastotietokantoja ja Marlon Brando esiintyy esimerkiksi kappaleessa I´ll know Barbra Streisandin levyillä The Concert ja The Concert : Highlights. Siitä soma viihdepläjäys viikonlopun iloksi.

Anonyymi kirjoitti...

Se Brandon pätkä on musikaalista Guys and Dolls(1955), laulaa sen yhdessä Jean Simmonsin kanssa(Simmons oli starana The Egyptian-leffassa eli Sinuhessa).
Tässä linkki rakkaudella omistamaani levyyn :)
http://online.mmjbdata.com/album/album.cgi?ALBUMID=811522