Tänään on ollut huono päivä, saamaton.
Yritän painaa jäykkää niskaani työtuolin tukeen
ja katsoa aurinkoon, mutta sitä ei näy.
Vain elementtimöhkäleitä, tuulipyörteiden osoittamiin
suuntiin leijuvia lumihiutaleita.
Käsken itseni muistaa että kesää päin
olemme menossa.
KESÄ
Kättelen sinunkauppoja kesäksi
heinikkoon piiloutuvan lavascanian puskuriin,
syliin kyykähtäneen navetan kulmalla
imemme märkää tupakkaa
turisemme ja muistelemme talven pakkasia
ja kevään tulvia kun jalat kastuivat.
Nyt nojaavat peltokädet lapioon ja suu
puhuttelee taivaansinistä traktoria joka näkee
järvessä omat uurteensa.
3 kommenttia:
Hyvä tunnelma molemmissa runoissa. Jotenkin tunnistettava.
Päivät pitenevät, valo lisääntyy.
Hehee. Ensimmäinen ei ollut runo. Se oli vain "runomuotoinen" johdatus syyksi sille, miksi Kesä-runo piti nyt heittää ruutuun.
Tämähän tuntuu jollain lailla jatkavan Aronpuron runon herättämiä ajatelmia.
Hassua. Luin sen ensin ihan vain postauksena, mutta uudelleen lukemisella se kääntyi runoksi. No, minä pidän "arkisista" runoista, joten olkoon sellainen. Tunnelma oli kuitenkin aistittavissa, joten suhtauden siihen runona edelleenkin. Kesä-runossa minua huvitti se, että en osaanut päättää tekeekö puhuja sinunkaupat lavascaniankanssa vai jonkun sellaisen, jonka siinä äärellä nyt sattuu tapaamaan.
Ennen kesää tulee viikonloppu, joten ehkä virkistyt.
Lähetä kommentti