tiistaina, tammikuuta 17, 2006

Elokuvalistat

Maailma on pullollaan hienoja elokuvia, jotka herättävät monenlaisia tunteita. Elokuvien, kuten minkä tahansa kulttuurituotteiden, asettaminen jonkinlaiseen järjestykseen on hankalaa. Siksi olen periaatteesta kieltäytynyt listaamasta suosikkejani, kun sitä minulta on pyydetty. Huomaan kuitenkin olevani ristiriitainen, sillä tässä blogissakin olen jo kaksi kertaa listannut joitakin asioita.

[Tässä välissä nousin tuoliltani ja käskin Fred Astairen laulaa. Musiikki auttaa pääsemään listatunnelmaan.]

Omassa blogissaan Tui listasi parikymmentä suosikkielokuvaansa ja pyysi muun muassa minua listaamaan omia suosikkejani. Tui järjesti listansa aakkosiin, mikä oli hyvin tehty siksi, että ehkä huomenna tai ainakin kolmen vuoden kuluttua lista näyttää varmasti toisenlaiselta. Esimerkiksi 15-vuotiaana Paluu tulevaisuuteen, Nimeni on Fletch ja Beverly Hillsin kyttä olivat minulle ylitse muiden. Tänään ne tuskin päätyvät listalle. Niillä on minulle kuitenkin arvoa, jota monessa muussa elokuvassa ei ole.

Lähdin pohtimaan sitä, miksi jokin elokuva on minulle merkittävä. En kuitenkaan selittele elokuvien ja oman elämäni kytköksiä, vaikka jonkinlaiseen elämäni risteykseen kaikki mainitsemani elokuvat sijoittuvatkin. Niin uskoisin käyvän kaikilla listaa tekevillä, sillä elokuvat nostavat mieleen monia asioita omasta menneisyydestä. Koska elokuvan merkitys löytyy osaltaan katsojan historiasta, on selvää, että elokuvan ei välttämättä tarvitse olla esteettisesti tai kerronnallisesti komea tai viehättävä päätyäkseen listalle.

Paitsi katsojan historiaan kiinnittyy elokuva tietysti myös omaan tekohetkeensä. Tekohetki on elokuvan tekoon vaikuttavien teknologisten, taloudellisten, sosiaalisten, filosofisten ja poliittisten kontekstien solmukohta. Esimerkiksi Georges Méliès’n Matka kuuhun (1902) saattaa näyttää kankealta trikkikuvien kokeilukentältä, mutta tekoaikaansa nähden se on ällistyttävä elokuva.

Voisin esittää omat listani monella tavalla. Yksi tapa olisi jakaa elokuvat lajityypin mukaan. Se olisi siinä mielessä hyvä jaottelu, että niin saisi mukaan enemmän elokuvia. Rajaus kun joka tapauksessa tulee olemaan väkivaltaista. Lajityyppijako olisi taas huono siksi, että useat elokuvat voisi sijoittaa moneen eri lajityyppiin. Niinpä päätinkin tarjota oman 12 elokuvan listan sekä kotimaiselle että ulkomaiselle elokuvalle. Vielä ennen listoja haluan korostaa, että elokuvat eivät ole järjestyksessä ja että huomenna mitä todennäköisimmin valitsisin toisin.


Kotimaiset elokuvat

Elokuu (Kassila, 1956)
Hilman päivät (Kassila, 1954)
Jäniksen vuosi (Jarva, 1977)
Kahdeksan surmanluotia (Niskanen, 1972)
Kesäkapina (Pakkasvirta, 1970)
Laukaus tehtaalla (Kivikoski, 1973)
Nummisuutarit (Karu, 1923)
Rakas… (Kurkvaara, 1961)
Rikos ja rangaistus (A. Kaurismäki, 1983)
Rosso (M. Kaurismäki, 1985)
Ruma Elsa (Laine, 1949)
Täältä tullaan, elämä! (Suominen, 1980)


Ulkomaiset elokuvat

25th Hour (Spike Lee, 2002)
Easy Rider (Hopper, 1969)
Ei paluuta (Tarkovski, 1962)
Huuliharppukostaja (Leone, 1968)
Laura (Preminger, 1944)
Mansikkapaikka (Bergman, 1957)
Mies ja elokuvakamera (Vertov, 1929)
Singing in the Rain (Kelly-Donen, 1952)
Sunset Boulevard (Wilder, 1950)
Vanishing Point (Sarafian, 1971)
Veronikan kaksoiselämä (Kieslowski, 1991)
Viime vuonna Marienbadissa (Resnais, 1961)

2 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Auts, oli muuten hieno juttu! Pidin siitä, että erittelit syitä listojen mahdottomuuteen. Jo tänään olisin vaihtanut omallani muutaman elokuvan toiseen. Minä mietin jaottelua maiden mukaan. Kotimaiset, ranskalaiset, italialaiset jne. sekä ennen 60-lukua tehdyt. Päädyin kuitenkin hyvin karkeaan yleislistaan, koska arvelin, ettei kukaan jaksaisi lukea 5-6 erilaista listaani. Tai edes 50 suosikkiani. Jonkun jaottelun perusteella tehdyt listat sekä aivan henkilökohtainen 3-5 rakkainta elokuvaa toimisivat ehkä parhaiten. Nytkin omalta listaltani puuttui monia sellaisia, joista oikeasti pidän paljon ja joita en eilen muistanut tai saanut mahtumaan mukaan. Olin etukäteen päättänyt rajoittaa elokuvat kahteenklymmeneen.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että lempielokuviin liittyy jokin hyvin hekilökohtainen aspekti, jota ei ole tarpeen muille selitellä.

Kirsti kirjoitti...

psssst haastoin sinut meemiin, sori vaan.