tiistaina, tammikuuta 17, 2006

Omin takein


Omituisuuksia, enpä tiedä. Kirsti kuitenkin haastoi minut meemiketjuun paljastamaan itsestäni omituisuuksia. Melkein tekisi mieleni sanoa, että ei minun tavoissani mitään omituista ole, mutta joku voi niistä repiä, mitä sitten repiä haluaa. Minä olen minä, vielä niitä honkia humisee. Edellisen lauseen varstin, mutta siinä ei ole mitään omituista. Ei ainakaan blogitilassa. Koska jaarittelu vain pahentaa asiaa, niin tässä ne nyt ovat:

1. Mielessäni – ja aivan liian usein ääneen – minkä tahansa kielen minkä tahansa sanaluokan sana taipuu ruotsin kielen epäsäännöllisten verbien tapaan. Joskus yllätän itseni höpisemästä näitä jaarituksia, kun paikalla joku puhuu oikeasti ruotsia.

2. Lainaan kirjastosta kirjoja, vaikka tiedän, että ainakaan seuraavaan kuukauteen en löytäne mistään aikaa niiden lukemiseen. Ehkä jokin utopistinen haave siintää taustalla.

3. Kun nukun, käteni tapaavat olla löyhästi nyrkissä. Nyrkit taas ovat kainaloissa, mutta kädet eivät ole ristissä. Tämä on hämmentävää, ehkä jokin vauvajäänne.

4. Olen addiktoitunut Sudokuun, vaikka harvoin saan valmiiksi todella haastavaa ruudukkoa.

5. Huomaan usein soittavani kotona raivokkaasti ilmakitaraa, vaikka levyllä olisi menossa urku- tai trumpettisoolo. Tunne on tärkeintä.

Kun tapaamme, sanokaamme "terve" ja kulkemkaamme omintakeisesti omin takein.

9 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Tuo nyrkit kainaloissa on kyllä aika omituinen piirre. Liikuttavaa suorastaan.

Tui kirjoitti...

"Lainaan kirjastosta liikaa kirjoja" olisi kuulunut minun listalleni. Sudokuun minulla on lähes viha-rakkaus-suhde. Miten voi taivuttaa kieltä kuin kietä ruotsin epäsäännöllisten verbien tavoin? Omituista.

Henry kirjoitti...

Itse en ole jaksanut enää noita helppoja Sudokuja vääntää lainkaan, loppujen lopuksi niistä jää suuhun huono maku, ne eivät tyydytä aivojani. Vaikeita taas en pääse läpi, joten meillä kotona ollaan Sudokun kanssa umpisolmussa.

Fillarilla eli filetsolla fileoidaan ja fudiksella eli jalitsolla jalioidaan. Tästä tulikin mieleen muuan ruotsin verbin taivutus: Gå, går, gick - kävellä, mennä, potkaista, sanos Visulahden Babba kun kaffenplöröt kittas. Vai kui Tommi?

Tommi kirjoitti...

Mitäs tähän nyt sitten voisi sanoa? Omituisuuksia on monia... Eilisiltana yritin yli kaksi tuntia saada autoon yhtä uutta jarrurumpua ja uusia laakereita. Jarrurumpu ei ottanut mennäkseen sille tehtyyn paikkaan. Niinpä panin laakerit vanhaan rumpuun. Vaimo lähti juuri auton kanssa... saa nähdä kuinka käy. Ja tämäkään ei liity mihinkään yllä sanottuun, mutta jarrurumpuärsyynnys piti vielä nostaa huippuunsa.

Tui kirjoitti...

Mikä on jarrurumpu?

Henry kirjoitti...

Rumpu, rumper, römp, rumpits.

Tommi kirjoitti...

Henry, olipa kaunis taivutus, mutta eikös sunu pitäisi tehdä töitä? Ja Tui, en ole mikään mekaanikko. Siis sanottakoon vaikka niin, että jarrurumpu on se osa, johon rengas kiinnitetään muttereilla. Rummun sisällä ovat laakerit ja jarrupalat, ainakin. En osaa selittää kuin näin kansanomaisesti, mutta jos joku ammattilainen haluaa, kuulen mieluusti "oikean" selvityksen.

Henry kirjoitti...

Pitäishän sitä töitäkin tehdä, joo. Mutku ei jaksa. Etenkin imperfekti puhutellee teikäläistä?

Täytyy myöntää, että olin aika yllättynyt kun kerroit ryhtyneesi itse vaihtamaan laakeria. Itse olisin teettänyt moisen (ammattitaitoa vaativan?) tehtävän ammattilaisella... on noista kärryjen rassaamisista vierähtänyt sen verran aikaa. Mutta toisaalta, ei se tekniikka mitään kovin monimutkaista ole, ainakaan jarrurummun tietämillä. Käsittääkseni.

Tui kirjoitti...

Viimeksi vietyäni auton korjaamoon soitti korjaaja miehelle ennen kuin pääsin edes korjaamoalueelta ulos ja käski hakea romukaaran pois päivää pilaamasta. Jarrupaloista valittaa taas mies pyöräänsä rassatessaan enkä silloinkaan ymmärrä mitään. Jarru kuin jarru.