sunnuntaina, lokakuuta 02, 2005

Avaa salpa ja lähde

Katso kuvia, jotta et jämähdä, sillä jokainen kuva on potentiaalinen ikkuna uuteen maailmaan. Kuvassa ei tarvitse olla tunnistettavaa ikkunaa kuten tässä. Kuvan taakse näkee muutenkin. Kuva on ikkuna, mutta todellinen katsomisen ikkuna - tai paremminkin ikkunan salpa - on sinun päässäsi.

Sinun ei tarvitse tietää, että tämä kuva on tallennettu digikameran nappia painamalla Fiskarsissa. Paikannimi Fiskars tosin voi saada sinut näkemään puodit, verstaat ja vanhan myllyn, mutta näkemistäsi ei estä mikään, vaikka sinulla ei olisikaan tietoa kuvanottopaikasta. Sinä olet kuvanottopaikka, ikkuna ja karmit.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Kuva kertoo paljon sitäkin enemmän. Mutta kuvakaan ei kerro mitään ennen kuin vapautat ikkunasi salvan ja lähdet lentoon.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Valokuva tallentaa sen, mitä emme näe, koska ihminen näkee kuvien virran, kamera pysäytetyn hetken. Ja juuri siksi jotkut ihmiset eivät pidä kuvista, joissa itse esiintyvät, koska kuva on otettu hetkellä, jota ei voi hallita. Emme tiedä, milloin suljin aukeaa.

Ranskalainen valokuvaaja Henri Cartier-Bresson loi RATKAISEVAN HETKEN käsitteen, jolla hän tarkoitti sitä kuvavirran pysäytettyä hetkeä, jolla on tilannetta ajatellen erityinen merkitys. Hieno mies.

TP

Tommi kirjoitti...

Erityinen merkitys on hetkellä, jona silmät avautuvat ja hetkellä joka avaa silmät.

Anonyymi kirjoitti...

ohikiitävä hetki...
...ja silmien avautumisen hetkellä se on usein jo mennyttä... (ja kamera on vielä taskussa...)

TP

Anonyymi kirjoitti...

...ja ohikiitäviä ovat nekin hetket, kun suljin aukeaa ja silmät ovat vielä kiinni. Ehkäpä juuri niitä kuvia vihaamme?

Tommi kirjoitti...

Useimmiten hienoimpia taitavat olla kuvat, joita ei voi jakaa kenenkään kanssa.

Jatkan "sisäisen ikkunan" ajatusta: sen mukaan kuvat eivät milloinkaan voi olla jaettavia kokemuksia. Tätä kannattaa pohtia seuraavaksi, kun ystävä näyttää innostuneesti lomakuviaan paikasta, jonka nimeä emme osaa lausua.

Muuten mikä on hetken pituus?

Anonyymi kirjoitti...

"Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa."

- Erno Paasilinna

Tommi kirjoitti...

...ja kaksi kuvaa enemmän kuin kaksi tuhatta sanaa, mutta kenen sanoin kuvan valheet rakentuvat?

Anonyymi kirjoitti...

Kuva ei voi valehdella, kun ei kerran mitään väitäkään.

Tommi kirjoitti...

Velehtelija on katsoja. Ainakin monen taiteilijan mielestä kriitikko (katsoja hänkin) on valehtelija. Umberto Eco on joskus todennut, että elokuva on taidetta, koska sen avulla voi valehdella. Ehkä me olemmekin valehtelijoita kaikki.

Anonyymi kirjoitti...

"Every artist is a cannibal, every poet is a thief"

- Bono

Anonyymi kirjoitti...

Ikkuna on kiinnostavasti kulunut. Mitä se on?

Anonyymi kirjoitti...

Korjaus ja täsmennys: Mistä kuva on peräisin?

Tommi kirjoitti...

Nappasin kuvan elokukuun puolimaissa Fiskarsin vanhalla ruukkialueella olevan taidenäyttelytilan ikkunasta. Kuva on siis peräisin a) Fiskarsista ja b) minun tietokoneeni kuvakansiosta.

Anonyymi kirjoitti...

Yritänpä minäkin vähän analysoida "kuvan valhetta".

Sehän ei ole kuvan valhe, mitä siinä näkyy vaan kaikki se, mikä kuan ulkopuolelle.

Otetaan vaikka kuva hyväkuntoisesta valkoisesta ihmisestä aavikolla, rajaus jättää kuvan ulkopuolelle nälkään kuolevat mustista.

Tottakai kuva väittää. Se on kuvaaja näkökulma maailmaan, puheenvuoro, kannanotto, aivan kuin puhujan puheenvuoro paneelissa.

Tässä "kuvan valheessa" olisi aineksia lajampaankin esitykseen.

Tommi kirjoitti...

"Kuvan valhe" näkyy joka päivä esimerkiksi tv-uutisissa. Joka kerta, kun kamera on paikalla, kannataakin kysyä, miksi juuri nyt tai miksi vasta nyt. Ero ilmaisujen "juuri nyt" ja "vasta nyt" välillä on juuri mainitsemassasi rajauksessa, siis näyttämisessä ja näyttämättä jättämisessä.

Ja kyllä, tätä voisi pohtia paljon. Tuonnempana niin käyneekin.