perjantaina, syyskuuta 30, 2005

Etkö sinä tunne minua?

Ihmisillä on valtavia ongelmia. Mutta ei se mitään, sillä niille on myös olemassa oivallinen ratkaisupaikka.

Jotkut menevät kertomaan ongelmistaan televisioon. Ei sinne kuitenkaan ketä tahansa päästetä. Jos olet tuntematon, sinun ongelmiesi täytyy olla perverssejä tai vähintäänkin outoja kiemuroita, joille toinen tuntematon voi nauraa kotinsa turvallisessa ympäristössä. Tällaista nauramista voi kutsuta vahingoniloksi tai sivistyneemmin oman olon helpottamiseksi.

Jos televisiossa elämäänsä valittaa ihminen, jolle julkinen tila on ennestään tuttu, on kyse lähes poikkeuksetta ongelmasta, joka ei ole ongelma. Eilen Samuel L. Jackson istui Late Night with Conan O’Brienin nojatuolissa jorisemassa siitä, miten häneltä tuon tuosta kysytään, onko hän Lawrence Fishburne. Jackson esitti juttunsa näennäisen mukavasti, mutta koko ajan hän olisi halunnut kysyä: ”Ettekö te perkeleet tiedä, kuka minä olen?”

Vielä suuremmaksi ongelmaksi nostettiin kuitenkin suklaanruskea smokki, jollaista Jackson oli halunnut jo pitkään. Hän oli pyytänyt Armania tekemään haluamansa värisen smokin, mutta pyyntöön ei ollut suostuttu. Aivan, maailma on epäoikeudenmukainen. Tällaisten ongelmien kuunteleminen tuo pakosta mieleen Pierre Bourdieun Televisiosta-teoksen, jossa televisio nähdään tyhjänä välineenä, jossa voivat tulla toimeen vain nopeat ajattelijat. Ehkä kyse on kuitenkin vain nopeudesta. Suurelta osin nopeuden takia televisiosta ontullut sfääri, jossa televisio käsittelee vain televisiota tai jossakin muussa mediumissa tutuksi käyneitä ihmisiä ja asioita. Paras esimerkki tällaisesta sisäsiittoisuudesta on kanavan sisäinen pyöritys. Jay Leno viittaa puheessaan Conaniin, joka haastattelee Carson Dalya...

Jackson ja O’Brien tekivät yhdessä pilkkaa tavallisesta katsojasta, joka on tyhmä, jos ei tunne jokaista turhissa elokuvissa hiipunutta näyttelijää. NBC:n Conanille lavastettu ”olohuone” on isännän ja vieraiden maailma, jossa julkkisliittolaiset yhdessä heittävät gloriaa omaan elämäntapaansa. Conan on hauska mies: hän pilkkaa jatkuvasti itseään ja kaverivieraitaan. Liian usein pilkka on kuitenkin vain naamio, jonka taakse kätkeytyy kuninkaallinen markkinamaailma.

Ikävää, jos sinulla ei ole rahaa toteuttaa kaikkea kivaa, mihin minulla on varaa. Tietenkin ensimmäiseksi pitäisi olla varaa ostaa suklaanruskea smokki, jonka olemme aina halunneet. Minä taidan tyytyä pelkkään suklaaseen.

Ei kommentteja: