keskiviikkona, lokakuuta 05, 2005

Piispa tarkastaa, luojalle kiitos.

Tämän päivän Turun Sanomat (5.10.2005) uutisoi arkkipiispa Jukka Paarman vierailusta lehden toimituksessa piispantarkastuksen yhteydessä. Vaikka kyse olisikin muusta, kaikuvat kirjainjonossa piispantarkastus vanhat huudot, joissa kirkko tarjoaa ohjausta ja tukistusta, ”herran pelkoa” niille, jotka herraansa uhmaavat.

Koska en tuntenut piispantarkastusta käsitteenä, tartuin sanakirjaan. Suomen kielen perussanakirjassa piispantarkastus on määritelty ”piispan seurakunnassa suorittamaksi tarkastukseksi”. Okei, mutta mikä sitten on tuo seurakunta, ja miksi se pitää ”tarkastaa”? Palasin sanakirjaan: seurakunta on ”itsehallinnollinen kirkollinen yhdyskunta”, ”jumalanpalvelukseen kokoontuneet ihmiset” tai ”Jumalan kansa”. En oikein tiedä, miten mediatalo sopii näihin määrittelyihin. Olisiko Turun Sanomat osa ”Jumalan kansaa”?

Kun jutun otsikossa sanotaan, että ”kirkko ja mediatalo keskustelivat yhteistyöstä”, niin tarvitaanko tässä yhteydessä lainkaan sellaista käsitettä kuin piispantarkastus? Kun toimintatavat yhteiskunnassa muuttuvat, voisivat ne muuttua sen kaikissa sfääreissä. Vai onko kirkko turvallinen juuri siksi, että kaikki on aina niin kuin ennenkin? Ehkä näin on, mutta turhan hämääviä ovat kielikoukerot, joiden merkityksen ala on lähtökohdiltaan muuttunut tai joiden alaa ei enää ole olemassakaan. Vaikka valta-asetelman sisältämä sana olisikin vain jäänne, piilee siinä kuitenkin ajatus vallasta. Jos naamioivat liirumlaarumit poistaa tai korvaa muilla sanoilla, katoaako kirkon voima?

Lopuksi jutussa puhutaankin mieluummin vierailusta. Huh, päätoimittajan ei siis tarvitsekaan pelätä, että arkkipiispan delegaatiolla olisi lehden toiminnasta jotakin ikävää huomautettavaa. Pian piispa on menossa tarkastamaan myös Leafin lopetettavan Turun tehtaan. Mitäköhän siellä tarkastetaan? Että potkun persuksiinsa saavat 419 työntekijää vielä viimeisinäkin työpäivinään tekevät kunnon karamelleja?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jäänteen ylläpitämisessä lienee kyse siitä, että siinä kun vapaat yhteisöt (helluntaiherätys, vapaakirkko ym.) tekevät selvän eron valtion ja kirkon välille, vanha kunnon luterilainen kirkko haluaa näyttää ylläpitävän sopuisaa ja rakentavaa yhteistyötä, jos ei muuta niin historian vuoksi.

Tosiasiahan kuitenkin on, että yhteiskunta jakautuu selvästi klerikaaliseen ja ei-klerikaaliseen "osaan" eikä kirkko ulota Suomessa lonkeroitaan maalliseen yhteiskuntaan läheskään niin vahvasti kuin vaikka katolinen kirkko Keski-Euroopassa (ja varsinkin keskiajalla). Kirkko on tosin vuosisatojen aikana jättänyt sormenjälkiään yllättävän moniin nykyään vain maalliselta vaikuttaviin asioihin, mutta se ei poista sitä, että nyt kirkko on oma saarekkeensa.

Tämä lienee enemmän kielenkäytöllinen ongelma, sillä tuskinpa arkkipiispakaan tarkastuksiaan sillä meiningillä tekee, minkä firman voisi julistaa kiroukseen ja mille firmalle voisi suoda siunausta.

Siinä mielessä Turun Sanomatkin edustaa Jumalan kansaa, että taitaapa vain aikamoinen prosentti TS:nkin väestä kuulua kirkkoon. Miksi? Hyvä kysymys.

TP

Jussi Förbom kirjoitti...

Niin. Papin poikana, ja lukuisissa piispantarkastuksissa kirkollisena johtajana mukana olleen papin poikana, tulisi kai puolustaa ja sanoa, että kirkolla on oikeus pitää kiinni vanhasta termistä, joka kytkee historiaan, vaikka tapahtuman merkitys onkin muuttunut. Onhan eduskunnassa puhemies, oikeusasiamies jne. Nämä ovat jäänteitä, mutta kielessähän on myös se vinha puoli, että paitsi suoraan selittävä ja kuvaava, se voi olla myös niin joustava, että vanha termi voi alkaa sisältää uuden kontekstin merkityksiä. Että sikäli siis minusta hieman turhaa läiskimistä tuosta käsitteestä. Vaan ihan muutamaan eivät jää ne kerrat kun olen isältä piispantarkastuksen jälkeen kysynyt, että oliko se piispa asiallisessa kunnossa. Ja aina se on ollut.

Tommi kirjoitti...

Jokaisella on tämänsä: piispalla on tarkastuksensa, meilläkin kontekstimme.

[p] kirjoitti...

Voihan olla, että Piispantarkastuksessa suoritetaan sakasti- ja kaappitarkastus: selvitetään, että onko kirkkotekstiilit ojennuksessa. Papithan kuitenkin lienevät edelleen uskonsotureita...