tiistaina, elokuuta 30, 2005

Ja nyt jotain täysin muuta

Teen itseni kanssa poikkeuksen. Kirjoitan tähän ajatuksen runomuodossa. Jokainen voi tykönänsä päättää, onko kyse kuitenkaan runosta. Mistä sen tietää? Kuka päättää, millaista tekstin pitää olla, jotta sitä voisi nimittää runoksi? Kertooko sen kriitikko jossakin valtajulkaisussa, tutkija vaikeaselkoisessa artikkelissaan vai kenties tekstin kirjoittaja itse?

Miksi jonkun pitää kertoa, miten asioiden täytyy olla? Eivätkö asiat voi vain olla? Kysymys on olennainen vallitsevien näkemysten vastustajien näkökulmasta, mutta myös valtaapitävien näkökulmasta. Kiteytyneistä tavoista ja malleista pidetään kynsin hampain kiinni, mutta heti, kun jokin uusi tapa ja malli leviää ja saa suosiota, aletaan sitä ylistää ylimmilläkin penkeillä. Pian nuo uudet tavat ja mallit ovatkin sitten osa valta(virta)koneistoa.

Järjestys opitaan,
ainoa olemassa oleva rakenne: oikealta
vasemmalle.

Panette takin naulaan, käytte
sanojen painoon -

mitä nyt sanon
ei enää
ole.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoitatko oikealta vasemmalle -sanoilla Ruotsin-laivan liikehdintää? ;-)

Tuomas P.

Tommi kirjoitti...

Toiseen sunntaan nekin liikkunevat pisteestä O pisteeseen V.

Kirjaa lukiessa sivut tuppaavat taas kääntymään vasemmalta oikealle - ainakin jos lukee kirjaa odotetussa järjestyksessä.

Mutta elämä, mihin suuntaan se kääntyy? Jotenkin tuntuu, että vanhetessaan kallistuu oikealta vasemmalle, ja tämä(kin) kallistuminen opitaan. Golf-kentillä juoksevat toiset.

Anonyymi kirjoitti...

Yhdet oppivat toiseen suuntaan. Toiset toiseen. Kolmannet taas eivät opi.

Anonyymi kirjoitti...

Toi oli siis mun.

TP