Josh Caldwell ja Hunter Weeks irtisanoutuivat työpaikoistaan tehdäkseen elokuvan. Amerikkalaisen vapauden unelman tavoin kaverukset halusivat kuvata road-elokuvan, matkan Seattlesta Bostoniin. Jack Kerouacin Matkalla (On the Road, 1957) on varmasti luettu ja Easy Rider (1969) katsottu, mutta matkaan ei lähdetty moottoripyörällä tai autolla, vaan laitteella, jonka huippunopeus on 10 mailia tunnissa. Siksi elokuvan nimi on 10mph.
En ole koskaan nähnyt Segway-nimistä laitetta luonnossa, mutta Joshin ja Hunterin elokuvan trailerissa vauhti näyttää mukavalta. Kahden pyörän päällä seisova matkustaja ehtii katsoa maisemia ja tien laidalla olevat lehmätkin ehtivät nähdä ohi ajavista elokuvasankareista enemmän kuin vilauksen. Trailerissa romantisoitu leppeä matkanteko muistuttaa David Lynchin Straight Storya (1999), jossa Alvin Straight huristelee ruohonleikkurilla pitkän matkan tavatakseen veljensä. Molemmissa hitaus tarjoaa mahdollisuuden ajatella ja nähdä uudella tavalla. 10mph-trailerissa todetaankin, että tarkoitus on ”saavuttaa maan todellinen olemus”.
Segway on hitautensa lisäksi hauskan tuntuinen kulkuväline myös siksi, että taukoja on pakko pitää usein. Taukoihin pakottaa ”polttoaineen” loppuminen, sillä laitteeseen voimaa tuottavan nikkeliakun (NiMH) yksi lataus kuljettaa rauhallisella menolla 12 mailia ja epätasaisella kiihdyttelyvauhdilla vain 8 mailia. Akun lataaminen taas kestää noin 5 tuntia. Akkuja on siis varattava mukaan melkoisesti.
Trailerin perusteella ei voi sanoa, tuoko 10mph jotakin todella uutta road-elokuvaan. Kuvavälähdyksissä on hauskuutta ja syvällisyyttä, joten kaikki on mahdollista. Vaikka pelkkä kulkuväline ei riittäisikään uudistamaan kokonaista lajityyppiä, niin ainakin se tuo eloa kaavoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti