Kääntö

Asioilla on taipumus muuttua, kun ne sijoitetaan uuteen ympäristöön. Muutokset eivät niinkään synny uudesta konkreettisesta ympäristöstä, vaan muuttuvista säännöistä. Runouden kääntäminen on muutoksesta hyvä esimerkki.

Varsin tavallinen on väite, jonka mukaan runoutta on mahdoton kääntää toiselle kielelle. Ajatusta voi jatkaa sanomalla, että minkä tahansa fiktiivisen tekstin täydellinen kääntäminen toiselle kielelle on mahdotonta. Fiktiivisen tekstin kääntämisessä suora käännös ei ole milloinkaan vaihtoehto. Muuttujia on liikaa.

Suorat käännökset tuottavat toisinaan huvittavia käännöskukkasia, joiden syynä useimmiten lienee kääntäjän tietämättömyys. Vai miten on, jos lause ”he went home to listen to Johnny Cash records” kääntyy suomeksi muotoon ”hän meni kotiin kuuntelemaan käteis-Jussin levyjä”? (Vielä kun muistaisi, mistä esimerkki putkahti mieleeni...) Suomentaessa syntyy erheitä ja virheitä juuri siksi, että teksti pitää kääntää – tai paremminkin mukauttaa – suomalaiseen kulttuuriin sopivaksi. Kyse on siis suomentamisesta, ei pelkästä kääntämisestä.

Suomentajan työ on niin vaativaa, että onnistuneesta käännöksestä olen lukijana iloinen pitkään. On ikävää, että suomentajan panos huomataan esimerkiksi arvosteluissa useimmiten vain silloin, kun jokin tökkii. Ilman suomentajaa moni teos ei ole olemassa.

Suomennokseen ongelmia saattaa aiheuttaa myös se, että ei osaa alkukieltä, vaan joutuu suomentamaan toisen käden (usein englannin kielen) kautta. Saattaa syntyä rikkinäinen puhelin –ilmiö, jossa tehdyt virheet kumuloituvat kielestä toiseen ja kolmanteen.

Kirjaan tähän yhden englanninnoksesta tekemäni suomennoksen. Valitsin kohteekseni slovakialaisen Karol Chmelin runon sen lyhyyden, näennäisen helppouden ja mahdollisen mediaviittauksen perusteella. Runon ovat slovakiasta englantiin kääntäneet Štefánia Allen ja James Sutherland-Smith. Runo löytyy seitsemäntoista slovakkirunoilijaa esittelevästä valikoimasta Not Waiting for Miracles (1993).

EPÄILY

silmänkääntäjät
ovat taas vakuutelleet meille
todellisuuden merkitystä
mutta Saharan-matkaltaan
ovat runoilijat palanneet
taskut hiekkaa pullollaan.

(SCEPTICISM

a few illusionists
have persuaded us again
of the meaning of reality
but from their voyage
to the Sahara
poets have returned
with pockets full of sand.)