tiistaina, heinäkuuta 05, 2005

Apua, joutsen!

Illalla poljimme läheiselle järvelle. Pulahdimme hikisen päivän pois ja makoilimme rannalla. Jouduimme asettautumaan hieman syrjään, koska helle oli ajanut rannan lähes täyteen väkeä. Makasin mahallani. Taisin jopa torkahtaa.

Havahduin puolisoni yllättävään tokaisuun: ”Joutsen”. Käännyin ja näin parin metrin päässä mustine räpylöineen kaulapitkänä tuijottavan kyhmyjoutsenuroksen. Sen vieressä seisoi naaras ja neljä untuvikkoa poikasta. Emme uskoneet uimarannan olevan joutsenten reviiriä, joten istuimme paikallamme. Kun joutsenet lähestyivät, nousimme lähteäksemme tarpeen vaatiessa muiden ihmisten joukkoon. Uros seisoi poikasineen taustalla, kun naaras alkoi sähistä uhkaavasti. Se ei levittänyt vielä siipiään mutta tarkoitus oli selvä. Tavaramme jäivät siihen.

Ehkä sittenkin olimme niiden reviirillä. Kyhmyjoutsen on ainakin hanakka puolustamaan tiluksiaan. Ja mikäs on puolustaessa, kun on laki puolellaan. Toisaalta tuntuu, että joutsenet vain pelottelivat ja testasivat voimaansa, sillä parin minuutin kuluttua joutsenperhe liukui takaisin veteen ja potki kauas järvelle. Kaukana, vasta-aurinkoon silmän näkymättömissä, joutsenet lipuivat lahden toiselle puolelle, josta ne alkoivat jälleen lähestyä rantaa. Rantavedessä pulikoi paljon pieniä lapsia, joten kauhuelokuvan aloituskohtaus oli valmis.

Joutsenet kuitenkin nousivat maihin aivan rauhassa. Isännän johdolla perhe patsasteli rohkeasti ihmisten sekaan. Poikaset seurasivat jonossa. Emäntä tepasteli perässä. Näkymä oli kuin vanhan joutsenia ihannoivan satukirjan kuvituksesta. Tosin satukirjassakin pakoon loikkivat ihmiset on rajattu kuvan ulkopuolelle. Joutsenperhe halusi rannan omakseen. Ehkä se olikin heidän. Ehkä he olivat viettäneet rannalla ikimuistoisen kevään. Rannassa häilyi muisto, jonka me ihmiset olimme tulleet tahraamaan.

Joutsenmarssi oli hyvä osoitus luonnon voimasta. Ehkä säälittävintä ja huolestuttavinta tapauksessa onkin se, että monelle paikalla olleelle joutsenten hyökkäys jää todennäköisesti koko elämän läheisimmäksi luontokokemukseksi.

Ei kommentteja: