Sattuman oikusta matkustin päiväksi Saloon. Kaupunki on toria lukuun ottamatta tylsä. Se on paikka, jossa monet tietotekniikka-ammattilaiset joutuvat asumaan. Mutta puhelinta näppäilemällä ulkomaailmankin saa olemaan…
On Salossa torin lisäksi kuitenkin kaksi kulttuuritilaa, joille kannattaa antaa aikaansa. Toinen on kirjasto ja toinen vanhasta veturitallista saneerattu taidemuseo. Taidemuseona veturitalli on hieno, toimiva rakennus. Museotila on kuitenkin komea vain silloin, kun sen sisäänsä sulkema näyttely on komea.
Tila ei aina kuitenkaan ”sulje sisäänsä” kaikkea. Suomen Kuvanveistäjäliiton 95-vuotisjuhlanäyttely Sculptor2005 ottaa taiteen tilaksi myös veturitallin ympäröivän nurmialueen. Taiteella ei ilman vastaanottajaa tai kokijaa voi olla funktiota muuta kuin tekijälle. Ulos levittäytymällä melkein jokainen näyttely tekee taiteesta ja esitystilasta entistä toimivamman, sillä siten joitakin teoksia on mahdollista katsoa monilta eri etäisyyksiltä monista eri kulmista – ja vieläpä maksutta. Parhaassa tapauksessa moottorin selässä ohi ajavan taiteesta piittaamattomankin on mahdollista saada taide-elämys, vaikka ei nyt museon pihaan heti kurvaisikaan.
Sculptor2005-näyttelyssä yksi teos oli ylitse muiden. Tamperelaisen Matti Kalkamon Absurdistan (2003) onnistuu olemaan kantaaottava tyrkyttämättä. Absurdistan on 200 x 200 x 200 –kokoinen pronssiteos. Se on monien pysäyttävien yksityiskohtien teos, joka pakottaa tekemään yhteyksiä. Teoksen ympäri voi kävellä uudestaan ja uudestaan. Toisesta kulmasta jo tutuksi käynyt asia näyttääkin erilaiselta. Kyse on aktivoivasta teoksesta, mikä on aina vastaanottajalle hyväksi. Parhaassa tapauksessa jonkinlainen sanomakin välittyy.
Absurdistan on 2000-luvun arvojen sekamelska, rauniomaisema, jossa isosuiset, isohampaiset oliot nauravat lampeen hukkuvalle. Hetki sitten kuulin radiosta YUP:n laulun Lihavia luurankoja: ”Minä minä minä, minä minä minä minä…” Kalkamo on ehkä kuunnellut sitä Absurdistania kasatessaan.
Yhteen vielä pystyssä olevaan taloon on lentänyt lentokone. Yhteys on ilmiselvä, mutta maiseman kokonaisuudessa onnistunut. Talo on vielä pystyssä, mutta sen takana vapaudenpatsas istuu käsi pystyssä pyörätuolissa. Sen vieressä tilannettaa seuraa hymypoika, jonka leuka ja suu ovat jo muuttuneet pääkalloksi. Viereisen talon seinään nojaa jeesus, joka istuu maassa kaiken menettäneen näköisenä. Jumalan poika on luovuttanut, mutta häneen vetoava vapaudenpatsas ei. Nyrkkiä ilmaan.
Kalkamon kuva maailmasta ei ole piristävä, mutta oikeansuuntaisena sitä voi pitää. Valitettavasti. Vai onko kyse pelkästä katsojan tulkitsemisen vallasta: näenkö teoksessa liikaa asioita, vedänkö liikaa suoria viivoja? Ehkä. Silti vedän vielä yhden viivan: Taloon törmännyt lentokone on narun päässä. Narua ohjaa Beatlesin Yellow Submarinen (1968) ”hanska panskaa” muistuttava käsine. Tosiaan, Absurdistanhan muistuttaakin karikatyyrimaista animaatiota. Ja tosiaan, niin muistuttaa maailmakin.
On Salossa torin lisäksi kuitenkin kaksi kulttuuritilaa, joille kannattaa antaa aikaansa. Toinen on kirjasto ja toinen vanhasta veturitallista saneerattu taidemuseo. Taidemuseona veturitalli on hieno, toimiva rakennus. Museotila on kuitenkin komea vain silloin, kun sen sisäänsä sulkema näyttely on komea.
Tila ei aina kuitenkaan ”sulje sisäänsä” kaikkea. Suomen Kuvanveistäjäliiton 95-vuotisjuhlanäyttely Sculptor2005 ottaa taiteen tilaksi myös veturitallin ympäröivän nurmialueen. Taiteella ei ilman vastaanottajaa tai kokijaa voi olla funktiota muuta kuin tekijälle. Ulos levittäytymällä melkein jokainen näyttely tekee taiteesta ja esitystilasta entistä toimivamman, sillä siten joitakin teoksia on mahdollista katsoa monilta eri etäisyyksiltä monista eri kulmista – ja vieläpä maksutta. Parhaassa tapauksessa moottorin selässä ohi ajavan taiteesta piittaamattomankin on mahdollista saada taide-elämys, vaikka ei nyt museon pihaan heti kurvaisikaan.
Sculptor2005-näyttelyssä yksi teos oli ylitse muiden. Tamperelaisen Matti Kalkamon Absurdistan (2003) onnistuu olemaan kantaaottava tyrkyttämättä. Absurdistan on 200 x 200 x 200 –kokoinen pronssiteos. Se on monien pysäyttävien yksityiskohtien teos, joka pakottaa tekemään yhteyksiä. Teoksen ympäri voi kävellä uudestaan ja uudestaan. Toisesta kulmasta jo tutuksi käynyt asia näyttääkin erilaiselta. Kyse on aktivoivasta teoksesta, mikä on aina vastaanottajalle hyväksi. Parhaassa tapauksessa jonkinlainen sanomakin välittyy.
Absurdistan on 2000-luvun arvojen sekamelska, rauniomaisema, jossa isosuiset, isohampaiset oliot nauravat lampeen hukkuvalle. Hetki sitten kuulin radiosta YUP:n laulun Lihavia luurankoja: ”Minä minä minä, minä minä minä minä…” Kalkamo on ehkä kuunnellut sitä Absurdistania kasatessaan.
Yhteen vielä pystyssä olevaan taloon on lentänyt lentokone. Yhteys on ilmiselvä, mutta maiseman kokonaisuudessa onnistunut. Talo on vielä pystyssä, mutta sen takana vapaudenpatsas istuu käsi pystyssä pyörätuolissa. Sen vieressä tilannettaa seuraa hymypoika, jonka leuka ja suu ovat jo muuttuneet pääkalloksi. Viereisen talon seinään nojaa jeesus, joka istuu maassa kaiken menettäneen näköisenä. Jumalan poika on luovuttanut, mutta häneen vetoava vapaudenpatsas ei. Nyrkkiä ilmaan.
Kalkamon kuva maailmasta ei ole piristävä, mutta oikeansuuntaisena sitä voi pitää. Valitettavasti. Vai onko kyse pelkästä katsojan tulkitsemisen vallasta: näenkö teoksessa liikaa asioita, vedänkö liikaa suoria viivoja? Ehkä. Silti vedän vielä yhden viivan: Taloon törmännyt lentokone on narun päässä. Narua ohjaa Beatlesin Yellow Submarinen (1968) ”hanska panskaa” muistuttava käsine. Tosiaan, Absurdistanhan muistuttaakin karikatyyrimaista animaatiota. Ja tosiaan, niin muistuttaa maailmakin.
4 kommenttia:
Jätän nyt kommentin, jotta uskot minun käyneen täällä. Ei, vana siksi, että se on tärkeää, vaikka en nyt ehdikään sanoa mitään. Päivät kuluvat Oran ja elämän kanssa touhutessa, eilen meni koko päivä Helsingissä, nyt olemme lähdössä loppuviikoksi Anjalaan. Olisipa siellä edes järvi, johon pääsisi pulahtamaan. Onneksi on sentään sauna. Mustikoita mua ei kyllä saa poimimaan, niitähän voi käydä ostamassa vaikka Salon torilta. Mikä olisi muutenkin hyvä ajatus, että näkisi samalla tuon teoksen, josta kirjoitit. Niin, ei tämä ole kommentti, tämä on viesti. Saako lähettää terveisiä?
Kenelle lähettäisit terveisiä? Kenelle tahansa Absurdistaniin?
Hello,
I wanted to shoot you an e-mail thanking you for compiling so much great information and links on your website http://rtommik.blogspot.com/2005/07/absurdistan.html. I did find a broken link though labeled vapaudenpatsas!
If you are still updating your page, the company I work for has a great link that is related to your site! The site is:
http://www.us-immigration.com/statue-of-liberty/.
Adding this resource will make your page even more helpful for future visitors.Thank you for your time and consideration.
Thank You,
Hazeline Rodrequez
American Immigration Center
Hello,
I wanted to shoot you an e-mail thanking you for compiling so much great information and links on your website http://rtommik.blogspot.com/2005/07/absurdistan.html. I did find a broken link though labeled vapaudenpatsas!
If you are still updating your page, the company I work for has a great link that is related to your site! The site is:
http://www.us-immigration.com/statue-of-liberty/.
Adding this resource will make your page even more helpful for future visitors.Thank you for your time and consideration.
Thank You,
Hazeline Rodrequez
americanimmigrationctr1@yahoo.com
American Immigration Center
Lähetä kommentti