Konsertti käy usein tylsäksi, jos yhtye tyytyy soittamaan laulut niin kuin ne soivat levyllä. Tällöin on melkein sama, kuunteleeko musiikkia kotona tai konsertissa. Aistit pelaavat yhteen: korvilla näemme asioita ja silmillä kuulemme. Helsingin jäähallissa eilen konsertoinut Audioslave näytti, millaisen lisän musiikkiin lavaesiintyminen voi kuuntelijalle tarjota. Konserttiin mennään näkemään, saamaan oma osa tähteyden aurasta. Audioslaven taidokkuus ja intensiivinen hyväntuulisuus pelasti monta huonompaa päivää.
Audioslavea on nimitetty superyhtyeeksi, koska yhtye on kahden tiensä päähän tulleen 1990-luvun tärkeän yhtyeen fuusioituma. Audioslave on yhtä kuin poliittisesti julistanut Rage Against the Machine, jossa Zack de la Rochan tilalla laulaa edesmenneen Seattlen grungerockin keskeisen yhtyeen Soundgardenin Chris Cornell. Kyse ei kuitenkaan ole Soundgardenista tai RATM:sta, vaan jostakin muusta, vaikka suorilta vertailuilta ja yhtymiltä ei välttyä voikaan. Audioslave hylkää suoran poliittisen kommentoinnin ja lähtee liikkeelle yksilöllisestä kokemuksesta. Se ei tietenkään estä laulujen merkityksiä leviämästä laajemmiksi yhteiskunnallisiksi kommenteiksi.
Nail in my hand
From my creator
You gave me life
Now show me how to live
Yhteiskunnallisuutta korostaa kitaristi Tom Morellon yhdessä System of a Downin Serj Tankianin kanssa perustama Axis of Justice, joka taistelee rauhan, ihmisoikeuksien ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Monet negatiiviset asiat johtuvat jatkuvaan taloudellisen voiton maksimointiin tähtäävästä kulutuskulttuurista. Voisi väittää, että kuuluisuuksien kulutuskulttuurikritiikissä on ristiriita, koska he itse toimivat tuossa kulttuurissa. Vai voisiko vääräksi nähtyä kehitystä murtaa sisältä päin? Onpa miten tahansa, on tänä päivänä moista toimintaa kunnioitettava.
Pitkäjänteisyyttä kaivattaisiin myös musiikkibisnekseen ja musiikin kuuntelemiseen. Nykyhetkeä ja listasijoituksia painottavassa menossa on puhuttu siitä, että kulutuskulttuurissa historiantaju katoaa. Audioslave osoitti, että menneisyyttä ei pääse pakoon, sitä ei pidä hävetä (tosin Audioslaven jäsenten ei edes tarvitse) eikä siitä välttämättä edes kannata yrittää irrottautua. Niin komeasti ja yllättävästi konsertissa soivat Soundgardenin Spoonman ja Outshined sekä Rage Against the Machinen Killing in the Name ja Bulls on Parade / Sleep Now in the Fire –potpuri, että ne tuntuvat melkein osalta Audioslaven lyhyttä historiaa. Fuusioiden aikakaudella historia voi todellakin hämärtyä. Seikoittuminen voi oikeastaan estyä vain, jos oman historian viiva leikkaa Audioslavea edeltäneiden yhtyeiden linjojen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti