**********
Auki revityn pellon
odotetaan kesällä kasvavan
vuodenaikojen kierron vanhentavan
junassa joukko nuoria
koettaa uskoa uhonsa voimaan
rennosti hörpätään suoraan pullosta
en tiedä näenkö
mitä katson vai itseni
tuokin on varmasti mammanpoika
ja tuo isän hyvätapainen tyttö
matkalla pelien ja vehkeiden maahan
jossa tulee rohkeus työntyä eturiviin
tai sitten ei koskaan
peltomaisema jäi taakse
mutta heidän kanssaan toivo on
siinä iässä
että vielä ei tule mieleen
kiskaista hätäjarrun punaisena
vetoavaa kahvaa.
torstaina, joulukuuta 02, 2010
Yhdenlaista kansallistunnetta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
niinpä; nuorissa on tulevaisuuden toivo...hyvin nähty ja sanoiksi puettu.
Haurasta..mitä nähdä ja kuinka. Että ymmärtäisi.
Haurasta..mitä nähdä ja kuinka. Että ymmärtäisi.
Kivasti huomattu ja jäsennelty tilanne. Ja siis hätäjarrua kuitenkin voi tulevaisuudessa tarvita.
Runosi herättää syvälliset mietteet.
Tähän mennessä tähän haasteeseen tulleista runoista pidän eniten tästä. Sanoma on kirkas, mutta ilmaisutapa ei tuputa. Säkeet asettuvat napakasti, ja säkeistörajat kätkevät sisäänsä paljon.
Erityisesti viimeinen säkeistö avaa runoon useita tasoja.
Lähetä kommentti