Tarja-Tuulikki Tarsala

Tämä päivä alkoi hiljaisemmin kuin mikään päivä pariin kuukauteen. Poika huusi sängyssään heränneen kaipausta. Nostin hänet syliin ja astelin olohuoneeseen. Istahdimme sohvalle, katsoimme aamu-tv:tä. Ei mitään ihmeellistä: Suomi oli edelleenkin eilisen rangaistuslaukauskilpailun voittanut joukkue.

Hetken kuluttua levitin sanomalehden työpöydälle. Hörpin kahvia ja – jokin pysäytti. Näyttelijä Tarja-Tuulikki Tarsala on kuollut. Ei kuolemassa sinällään mitään, vaikka Tarsala olikin vasta 69-vuotias. Pysäyttävää sen sijaan on se, että Tarsalan piti olla tänä vuonna vajaa kuukausi sitten Suomalaisen elokuvan festivaalissa vieraana. Hän peruutti tulonsa viime metreillä. Surullista. Tuntuu siltä, että läheinen ystävä on lähtenyt, vaikka en koskaan puhunut Tarsalan kanssa edes puhelimessa.

Nyt olisi tavan mukaista kirjoittaa tiivistelmä Tarsalan näyttelinurasta. En kuitenkaan tee niin. Matti Salakka kirjoitti hänestä festivaalin ohjelmakirjaan esittelyn, jonka voi lukea myös tästä. Koska olen viimeiset neljä päivää kuunnellut vain Tom Morellon The Nightwatchmanin yllättävää, komeata albumia One Man Revolution, lopetan lainaamalla Morellon sanoja kontekstistaan irrotettuina - sopivatpa ne tähän tai eivät:

Never listened to the pain
Never listened to fortune or fame
Never listened to eagle or dove
Never listened to anger or love
But I listen to the dark clouds above.