Runotorstain 147. haaste on kuu.
**********
Kuu iskee ikkunaan
paikallaan ihmetellyt kärpänen
herää yritykseen
kerta toisensa jälkeen hakkaa
päätään ikkunaan
tunnen naapurini
vaikka emme koskaan tervehdi
seinän takana
kuorsaavan katkonainen hengitys
pitää mielen virkeänä
kärpäsen surina hiipuu
pilvienkin takaa
kuu lävistää ikkunan
mutta en osaa sanoa vieläkö
voimaa on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jep, tätä se on, se arki josta kirjoitetaan runoja. Tavallisten asioiden huomaamista.
viehättävää tekstiä
Lähetä kommentti